Hoitamaton hybris?
400-luvun Ateenassa oli käytössä ostrakismos-tuomio, jolla kansanäänestys kuudentuhannen äänen voimalla karkotti epätoivotun henkilön kymmeneksi vuodeksi kaupungista.
Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
400-luvun Ateenassa oli käytössä ostrakismos-tuomio, jolla kansanäänestys kuudentuhannen äänen voimalla karkotti epätoivotun henkilön kymmeneksi vuodeksi kaupungista.
Äskettäinen TV-elokuva Kristuksen morsian (käsikirjoitus Heini Junkkaala, tuotanto 2013, katsottavissa Areenassa 23.7.2020 asti) sohaisi tulehduskohtaa. Aiheena naispappien ja seksuaalisuuden kohtelu kirkossa ja konservatiivisissa kristillisissä joukoissa.
Vaikka kuoleminen ja materia eivät ole millekään kulttuurille yhteismitallisia asioita, ne tavataan vulgaariajattelussa arvottaa jälkimmäistä priorisoiden.
Joidenkin ajattelijoiden teksteihin palataan yhä uudelleen. Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) on eittämättä yksi heistä.
Vuosi sitten luin palkitun kirjailijan Hassan Blasimin romaanin Allah99 (suom. Sampsa Peltonen). Nyky-Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa romaanin kertojaääni, kirjailija Hassan, perustaa blogin levittääkseen tekstejään arabimaailmassa. Kirjoitin teoksesta sen luettuani omalle Facebook-seinälleni näin: ’Hassan Blasimin Allah99 on veret seisauttava teos. Helsingin Sanomien Antti Majander kuvaa sitä riemulliseksikin luettavaksi, minulle riemu ei ole ensimmäinen, ei toinen eikä kolmaskaan…
I Kirjoitukseni on Vartija-lehden toimituskunnan pyytämä kommenttipuheenvuoro teologi Niilo Rantalan kirjoitukseen ”Pitkä paini” ja kosmologi, emeritusakatemiaprofessori Kari Enqvistin kirjoitukseen ”Giordano Bruno ja tieteiden lahja”.