Aiemmassa artikkelissani ”Ennen myrskyä: Alfred Loisyn uran alkuvaiheet” kuvasin, miten Loisyn ura aikansa katolisessa kirkossa kehittyi pienten kriisien kautta kohti suurta kriisiä
Toisin kuin saksalainen protestantismi, roomalaiskatolinen kirkko ei kyennyt vuorovaikutukseen valistuksen ja sen vanavedessä monella rintamalla kehittyneiden tieteiden kanssa.
Mikael Agricolan Uuden testamentin suomennoksen (1548) kieltä ja käännöstekniikkaa on tutkittu paljon ja huolellisesti, vaikka vielä on paljon töitä tekemättä.
Raamatullisuus ei ole vain yleistä Raamattuun liittymistä. Se on teologinen ohjelma, joka aikanaan oli akateemista ja kirkollista valtavirtaa. Kaiut kuuluvat edelleen.
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.” (Kirkkojärjestys 1. luku 1 §)