Artikkelit kirjoittajalta Markku Kailaheimo

Olen kontiolahtelainen kirjailija ja julkaissut esseekokoelmat Kirjoituksia stoalaisuudesta (Kirjokansi, 2015), Brutuksesta - stoalaisesseitä (Kirjokansi, 2016), uudistettu painos esikoisesta (Basam Books, 2021) ja Stoalaisia kummitusjuttuja & Tuberon saviastioista (Atrain & Nord, 2022). Esseet ovat filosofian harrastajan populaarifilosofisia pähkäilyjä.

Diogenes, Aleksanteri ja aurinko – neljä versiota

Tunnetuin kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaisesta (412–323 eaa.) kerrottu tarina lienee hänen kohtaamisensa Aleksanteri Suuren (356–323 eaa.) kanssa auringonpaisteessa. Monet ovat sitä käyttäneet teoksissaan ja repliikitkin ovat samat, mutta erojakin löytyy, jos tarkastellaan, mihin asiayhteyteen se milloinkin on liitetty ja miten sitä on tulkittu tai kommentoitu. Käyn seuraavassa läpi neljä versiota aikajärjestyksessään. 1. Cicero (106–43 eaa.) Keskusteluja…

Lucius Saufeius: nopea kirjoittaja, hidas kävelijä – Ciceron piilovinoilua?

Ciceron (106–43 eaa.) Kirjeitä lukiessa törmää usein nimiin joita ei juuri muualla mainita.

Kolminaisuuden ykseydestä Athenogoras Ateenalaisella

Ykseys on siitä erikoinen määritelmä, että se edellyttää ja pitää sisällään moneuden.

Kummitustalon pohjapiirros Vitruviuksen tapaan

Nyt kun Vitruviuksen (1. vuosisata eaa.) Arkkitehtuurista-teos on suomennettu, minua houkutti tarttua vielä kerran Plinius nuoremman (n. 61–113 jaa.) kertomaan kummitustarinaan

Kaskaat ja sirkat antiikin tarinoissa

Tunnetuin maininta sirkoista lienee Vanhasta testamentista: ”Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi Egyptin maan ylle ja kutsu heinäsirkat, niin ne saapuvat Egyptiin ja syövät kaiken maassa kasvavan, kaiken, mitä rakeilta jäi jäljelle»” (2. Moos. 10:12).

Khrysippoksen eläinhuumori vegaaniplatonistien hampaissa

Stoalaisen Khrysippoksen ( n. 280–205 eaa.) kerrotaan erään tarinan mukaan kuolleen nauruun nähtyään humaltuneen aasin. Kuinka todenperäinen tarina sitten lieneekään, hänen suorasukaiset ja ”usein sanoinkuvaamattoman hävyttömät” kirjoituksensa, joissa letkautellaan eläimistä yhtä ja toista hupaisaa, osoittaisivat kuitenkin omalla tavallaan kuolintavan `loogisuuden´. Khrysippoksen huomiot – joita tuskin lienee esitetty aivan vakavissaan – eläimistä tarjosivat oivallisen sytykkeen myöhemmille…