Kirsi ja Heikki Hiilamo tarttuivat kirjoituksessaan Kotimaassa 11.4. mielestäni sangen ansiokkaalla tavalla otsikossa mainittuun aihepiiriin. Yhdyn mielihyvin kirjoittajien ajatukseen ja haluan hiukan jatkaa omasta puolestani keskustelua.
Kirkolliskokousedustaja Janne Kaisanlahti totesi puheenvuoronsa aluksi kirkolliskokouksen täysistunnossa 17.5.2018, että ”– – ei tässä avioliittokysymyksessä ole pohjimmiltaan kyse syntisen Martti-veljemme yksityisajattelusta, vaan pyhästä Raamatusta.” Kaisanlahden toteamus oli vastareaktio kirkolliskokousedustaja Aulikki Mäkisen edellä käyttämään puheenvuoroon, jossa Mäkinen arvioi perustevaliokunnan mietinnön reformaatioon ja Martin Lutheriin liittyviä näkökulmia kriittisesti. Kaisanlahden toteamuksen voi tulkita nousseen pyrkimyksestä nihiloida paitsi Mäkisen…
Usko on niin yksinkertaista ja helppoa, että pieni lapsikin sen osaa. Usko avautuu lapsenmielisille ja on salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä. Uskon salaisuudet avautuvat Pyhän Hengen kautta. Usko ei ole monimutkaisia teologisia mietintöjä. Usko ei ole järjen asia.
Joskus – tai oikeastaan monesti – on tullut mieleeni, että kansankirkollamme on kömpelö nimi. Minusta sen pitäisi mieluummin olla joko Suomen evankelinen kirkko tai Suomen luterilainen kirkko kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko – tai vaikkapa vain Ruotsin mallia seuraten Suomen kirkko.
Vuoden viimeisen Vartijan teemoina ovat Raamatun arvovallan, uskon ja reformaation perinnön kysymykset. Kirjoituksissa analysoidaan sola scriptura -ajatuksen merkitystä, pohditaan oman raamattukäsityksen muuttumista, tutustutaan Mikael Agricolan vaiheisiin Suomen reformaattorina, tehdään katsaus Viron kirkon perhelainsäädäntään ja homoseksuaalisuuteen sekä käydään Luther-näyttelyssä. Viihtyisiä hetkiä Vartijan parissa!
Vartija aloitti ilmestymisensä vuonna 1888. Lehden perusti kolme pappismiestä, jotka olivat huolissaan kirkon ja sen opetuksen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa.