Oikealta nimeltäni olen Vuokko Ilola. Monet tuntevat minut entuudestaan Kotimaan blogistina. Olen 11 lapsen äiti Kirkkonummelta ja työni on Masalan koulussa koulunkäyntiavustajana ja iltapäiväkerhon ohjaajana.
Pauliina Rauhalan uusi romaani Synninkantajat ei antanut sitä, mitä etukäteen lupasi. Kirjan kustantajan (Gummerus) sivuilla mainostettiin, että kirja kuvaa hoitokokousvuosia lestadiolaisyhteisössä, mutta vain pieni siivu kirjan sisällöstä käsitteli hoitokokouksia.
Kysymyksen esitti minulle vuosia sitten silloin kuusivuotias tyttäreni. En osannut vastata hänen kysymykseensä muuta kuin että en tiedä.
Jos henkilö ottaa viikossa yhden alkoholiannoksen, onko se verrattavissa yhteen viikoittaiseen tupakkaan tai berliininmunkkiin? Vai saako yhteen alkoholiannokseen polttaa monta tupakkaa tai syödä useamman berliininmunkin, jotta voidaan puhua samasta terveysriskistä?
Kerrataanpa hieman näitä vanhoillislestadiolaisuuden kannanottoja ehkäisystä eri aikakausina.
Kuuluessani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen mietin usein, miksi liike kuuluu kansankirkkoon, koska kirkko uskovineen miellettiin liikkeen parissa uskottomiksi, vääräuskoisiksi tai omavanhurskaiksi.
Meillä oli viime kesään asti yhdeksän vuoden ajan aivan ihana koira, joka jouduttiin lopettamaan nisäkasvaimien takia. Kun Nekun taudista johtuva oireilu alkoi olla hälyttävää, soitin eläinlääkärille ja kysyin hänen mielipidettään asian suhteen.