Abortti – murha?
Abortti on jo sanana minulle henkilökohtaisesti niin kipeä asia, että en toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan sitä. Minulle on tehty abortti.
Olen 1964 syntynyt alkujaan kajaanilainen 11 lapsen äiti, lähihoitaja ja kehitysvammaisten ohjaaja. Olen kuulunut aiemmin vanhoillislestadiolaiseen uskonyhteisöön ja olen ystäväni kanssa kirjoittanut kirjan Usko, toivo ja raskaus.
Abortti on jo sanana minulle henkilökohtaisesti niin kipeä asia, että en toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan sitä. Minulle on tehty abortti.
Pauliina Rauhalan uusi romaani Synninkantajat ei antanut sitä, mitä etukäteen lupasi. Kirjan kustantajan (Gummerus) sivuilla mainostettiin, että kirja kuvaa hoitokokousvuosia lestadiolaisyhteisössä, mutta vain pieni siivu kirjan sisällöstä käsitteli hoitokokouksia.
Kysymyksen esitti minulle vuosia sitten silloin kuusivuotias tyttäreni. En osannut vastata hänen kysymykseensä muuta kuin että en tiedä.
Jos henkilö ottaa viikossa yhden alkoholiannoksen, onko se verrattavissa yhteen viikoittaiseen tupakkaan tai berliininmunkkiin? Vai saako yhteen alkoholiannokseen polttaa monta tupakkaa tai syödä useamman berliininmunkin, jotta voidaan puhua samasta terveysriskistä?
Kerrataanpa hieman näitä vanhoillislestadiolaisuuden kannanottoja ehkäisystä eri aikakausina.
Kuuluessani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen mietin usein, miksi liike kuuluu kansankirkkoon, koska kirkko uskovineen miellettiin liikkeen parissa uskottomiksi, vääräuskoisiksi tai omavanhurskaiksi.