Roomalaiskatolinen kirkko on täynnä asioita ja ilmiöitä, joita on joskus vaikea ymmärtää. Vaikeus lisääntyy, kun katolista kirkkoa katsoo hyvin maallistuneesta länsimaisesta näkökulmasta. Asiaa ei auta, että jo kulttuurisesti roomalaiskatolinen kirkko on suomalaiselle lähtökohtaisesti vieras.
Keski-iän ohittanut pariskunta poistuu hyväntekeväisyyskonsertista mielenosoituksellisesti kolistellen. Soitto on keskeytynyt hetkeksi, kun toimittaja haastattelee muusikkoa illan teemasta, vanhusten yksinäisyydestä. ”Emme me tällaista tulleet kuuntelemaan, tulimme konserttiin”, puhisee nainen ovella.
Ensin täytyi jonottaa viisi tuntia kolmessa eri toimistossa bussilipun saamiseksi. Sitten bussi kulki kolme tuntia länteen. ”Maailman alkukantaiselle laidalle”, kuten minua Havannassa varoitettiin.
Ennen vanhaan ennen teknologian ihanaa taivasta, elämä oli pitkälti tuskaa ja hikeä hengissä selviämisessä ja vapaa-aika oli kovasti kortilla. Ihmiselo oli kovaa ja ihmiset vanhenivat nopeasti ja kuolivat nuorina, parhaiten pärjäsivät vahvat ja varakkaammat, heikoilla ja köyhillä meni huonommin.
Ihmisen mieli -kirja perustuu Suomen kulttuurirahaston tukemaan kaksivuotiseen hankkeeseen, Mieli-forumiin, joka kokosi 2007–2008 lukuisia eri alojen tutkijoita työpajoihin pohtimaan ihmismielen saloja. Teoksen yhdeksän kirjoittajaa muodostivat Mieli-forumin johtoryhmän, joka on aidosti poikkitieteellinen.
”Kuvia voisi olla lukemattomia, kipeitä ja särkyneitä, tai ehjiä ja levollisia. Olennaista kuvassa on, miten ihminen näkee toisen.” (Kari Mäkinen, 7.10.2012) Arkkipiispa Kari Mäkinen täytti tammikuussa 60 vuotta, ja sai lahjaksi ystäviltään ja kollegoiltaan juhlakirjan.