Aivot. Kuva: Obscenity/Freeimages

Mielekäs tietopaketti

Ihmisen mieli -teoksen kansi. Kuva: Gaudeamus

Ihmisen mieli -teoksen kansi. Kuva: Gaudeamus

Ihmisen mieli -kirja perustuu Suomen kulttuurirahaston tukemaan kaksivuotiseen hankkeeseen, Mieli-forumiin, joka kokosi 2007–2008 lukuisia eri alojen tutkijoita työpajoihin pohtimaan ihmismielen saloja. Teoksen yhdeksän kirjoittajaa muodostivat Mieli-forumin johtoryhmän, joka on aidosti poikkitieteellinen. Mukana on kirjoittajia filosofiasta aivotutkimukseen. Kirjan luvut on kirjoitettu yhteistyönä eikä erillisten kirjoittajien roolia näy.

Ihmisen mieltä voi pitää yleiskatsauksena ihmismielen toimintoihin. Kovin syvälle teoksessa ei ihmismielen salojen tutkimukseen mennä. Mukana on kiinnostavia tietoiskuja eri aiheista ja lukujen loppuun on hyödyllisesti koottu syventävää lukemista kustakin teemasta. Yleistajuisena johdatuksena mielen tutkimuksen kysymyksiin teos puolustaa hyvin paikkaansa.

”Mieli” viittaa teoksessa ihmisen mentaalisten toimintojen kokonaisuuteen, ei siis vain tietoiseen mieleen.  Kirjassa käydään muun muassa tunteiden ja motivaation roolia, tietoisen ja tiedostamattoman mielen eroa sekä mielen terveyteen liittyviä kysymyksiä. Vaikka eri kysymyksiä käsiteltäessä pyritään jatkuvasti viittaamaan aivotutkimuksen tuloksiin, mieltä ei haluta palauttaa pelkästään aivotoimintoihin.

Kirjoittajat korostavat, että mieli ei sijaitse aivoissa, koska se ei ylipäänsä sijaitse missään ”paikassa”. Mieli on dynaaminen prosessi, joka vaatii kehittyäkseen paitsi aivoja – uskontojen ei-ruumiillisesta mielestä ei ole tieteellistä näyttöä – myös sosiaalista ja kulttuurista vuorovaikutusta. Mielen sosiaalisen alkuperän painottaminen on mielestäni oikein. Siksi on hiukan yllättävää, että kirjassa ei ole erillistä lukua ihmismielen kulttuurisen kehityksen ehdoista. Näihin ehtoihinhan kuuluu kiistatta inhimillisen kielen kehittyminen.

Kirjan kiinnostavin luku käsittelee tietoisen ja tiedostamattoman mielen suhdetta. Kirjoittajat kuvaavat hyvin tietoisuuden erilaisia merkityksiä, joita yksi on tietoisuuden kokemuksellisuus eli kvalitatiivisuus. Tietoiset tilat normaalisti ”tuntuvat joltakin”. Hammassärky tuntuu tietynlaiselta, samoin kahvin tuoksu tai väsymyksen tunne. Mielenfilosofisessa keskustelussa juuri tietoisuuden kokemuksellisuutta on pidetty kaikkein ongelmallisimpana piirteenä materialistisen mielenteorian kannalta.

Vaikka Ihmisen mieli ei ole ensisijaisesti filosofinen teos, kirjassa olisi voinut käsitellä myös tietoisuuden filosofista ongelmaa. Mikä on aivojen ja tietoisuuden suhde? Tämä kysymys ei ratkea neurotutkimuksen laboratorioissa, joissa etsitään ja löydetään korrelaatioita tietoisten tilojen ja aivotilojen välillä. Korrelaatiot eivät nimittäin ole selityksiä, vaan ne vaativat selityksen. Muistuttamalla tietoisuuden filosofisesta ongelmasta olisi käynyt selville, että aivotutkimukseen pohjaavaa mielentutkimustakaan ei tehdä filosofisessa tyhjiössä, vailla ihmistä ja maailmaa koskevia metafyysisiä oletuksia.

Kirjassa olisi myös voinut tuoda esille käsityksiä siitä, mikä on erityyppisten tietoisuuden muotojen neurologinen perusta. Esimerkiksi neurotutkija Antonio Damasio on kehittänyt kiinnostavan teorian tietoisuuden eri tasoista ja niiden neurofysiologisesta perustasta. Ei-tietoisen mielen toiminnasta kirja tarjoaa kyllä selkeän esityksen.

Ihmisen mieli sisältää tiivisti tarjoiltua tietoa myös mielen terveydestä ja sairaudesta. On esimerkiksi hyvä muistaa, että yhdenkään mielenterveyden häiriön kohdalla ei ole löydetty vain sille ominaisia elimellisiä muutoksia. Kirjoittajat esittävät kiinnostavan luettelon hyvän mielenterveyden ehdoista. Voisiko luetteloon lisätä hengellisyyden – ihmisen suhteen johonkin omaa mieltä suurempaan ulottuvuuteen?

Arvioitu teos:
Riitta Hari, Jaakko Järvinen, Johannes Lehtonen ym.: Ihmisen mieli. Gaudeamus, 2015. 205 s.


Avatar photo

About

Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.