Roomalaiskatolinen kirkko on täynnä asioita ja ilmiöitä, joita on joskus vaikea ymmärtää. Vaikeus lisääntyy, kun katolista kirkkoa katsoo hyvin maallistuneesta länsimaisesta näkökulmasta. Asiaa ei auta, että jo kulttuurisesti roomalaiskatolinen kirkko on suomalaiselle lähtökohtaisesti vieras.
Pyhimyskultti, paavi ja pahojen henkien karkottaminen ihmisestä manaamalla ovat kaikki vieraita protestanttisessa kulttuurissa kasvaneelle ja melko maallistuneelle ihmiselle. Kun tähän lisää sen, että nykyihminen haluaa usein selittää kaiken tieteen avulla, on helppo sivuuttaa kaikki yliluonnollinen taikauskona. Suhtautuminen eksorkismiin eli manaukseen on vaikeaa, sillä siinä karkotetaan pahoja henkiä joko ihmisestä tai esineestä.
Pahojen henkien karkottaminen ihmisestä manaamalla vaikuttaa hyvin keskiaikaiselta. Kuitenkin katolisessa kirkossa manaus on edelleen nykypäivää. Valtamediassa manaajista näkee usein kärkeviä otsikoita, sillä otsikoiden mukaan he tuomitsevat vuoroin Harry Potterin ja vuoroin Twilight-elokuvat. Eri asia on, kuinka todellisen kuvan tällaiset kärkkäät otsikot antavat manaajien arjesta.
Kun Helsingin yliopiston Teologien Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen Kahvia ja bullaa -tilaisuuteen kutsuttiin aito katolisen kirkon manaaja, tarjoutui hyvä mahdollisuus kuulla alan asiantuntijaa. Mahdollisuuteen tarttui moni muukin, sillä normaalisti noin kolmisenkymmentä henkeä keräävään tilaisuuteen oli tällä kertaa saapunut arvioilta 120 kuulijaa.
Kyseinen asiantuntija oli Suomen katolisen kirkon eksorkistiksi mainittu pappi Gianni Sgreva. Hän on toiminut Suomessa eksorkistina tammikuusta, mutta hänellä on jo 30 vuoden kokemus takanaan.
Isä Gianni aloitti tilaisuuden kertomalla mitä eksorkismi on. Hän esitteli omien kokemustensa perusteella erilaisia tilanteita, joissa ihminen on ollut tavalla tai toisella tekemisissä paholaisen kanssa. Ihminen voi olla esimerkiksi paholaisen riivaama (englanniksi diabolic possession), mutta paholainen voi myös toimia pakkomielteiden (diabolic obsession) kautta. Esille nousivat myös tapaukset, joissa käytettiin esimerkiksi kirousta (diabolic vexation) aiheuttamaan harmia ja onnettomuutta.
Katoliselle kirkolla on omat riittinsä riivatun ihmisen auttamiseksi, ja näissä tapauksissa manauksen suorittaa aina tehtävään koulutettu pappi. Muissa tapauksissa rukous voi olla riittävä, ja tällöin kuka tahansa voi rukoilla uhrin puolesta. Erona manauksen ja rukouksen välillä on, että manauksessa paholaista tai demonia käsketään erityisesti poistumaan uhrista Jeesuksen ja kirkon nimessä, kun rukouksessa Jumalaa tai Jeesusta pyydetään auttamaan uhria rukoilemalla apua Neitsyt Marian kautta.
Isä Gianni muistutti, että jo Jeesus ajoi riivaajia ulos ja hän myös antoi apostoleilleen kehotuksen tehdä samoin. Manaamiselle on siis raamatulliset perusteet. Jokainen tapaus on puolestaan yksilöllinen. Joskus paholaisen häätämiseen riittää muutama tapaamiskerta, mutta toisinaan toimenpide vie aikaa, jopa kuukausia.
Paholaisen olemassaoloon Isä Gianni suhtautuu vakavasti. Pelkoa paholaista kohtaan hän ei kuitenkaan ole 30 vuoden aikana tuntenut. Asia, joka isä Giannin puheesta tuli ehdottoman selväksi oli, ettei katolinen kirkko suhtaudu kevyesti manaukseen. Paikalliselta piispalta on saatava lupa, ja jokainen tapaus selvitetään huolella ennen manaamiseen turvautumista.
Isä Giannin mukaan ennen papin puheille menemistä tulisi riivatuksi itsensä tuntevan kääntyä lääkäreiden puoleen ja varmistaa asiantuntijoiden avulla, ettei kyse ole lääketieteellisestä ongelmasta. Vasta kun papille on ehdottoman varmaa, ettei kyse ole niin sanotusta normaalista psyykkisestä ongelmasta, turvaudutaan eksorkismiin. Lisäturvaa tuo se, että kohteena olevalta henkilöltä on aina saatava allekirjoitettu suostumus toimenpiteeseen. Ylipäätään jos riivattu ei halua apua, häntä on mahdoton auttaa.
Miksi sitten edelleen 2000-luvulla tarvitaan manaajia? Isä Giannin mukaan Jumala on halunnut antaa ihmiselle vapauden valita ja siihen kuuluu mahdollisuus kääntyä pois Jumalan luota ja kääntyä jopa pahojen voimien puoleen. Jeesus on lunastanut ihmiskunnan synnit, mutta kenenkään ei ole ollut pakko ottaa tätä lunastusta vastaan. Siksi paholainen voi vielä nykyäänkin toimia maan päällä. Ihmisen omat valinnat ja toimet vaikuttavat siihen, voiko paholainen saada meistä otetta. Suojana paholaista vastaan isä Gianni mainitsi muuan muassa rukouksen ja säännöllisen ehtoollisella käynnin.
Tilaisuus oli hyvin mielenkiintoinen. Isä Gianni oli avoin ja halukas jakamaan omia kokemuksiaan. Hänestä välittyi kuva pappina, joka suhtautua kaikella vakavuudella paholaisen olemassaoloon ja taisteluun tätä vastaan. Huolimatta siitä, mitä mieltä itse kukin on pahojen tai hyvien henkien olemassaolosta, ne ovat isä Giannille ja roomalaiskatoliselle kirkolle todellisuutta.Vaikka ajatus siitä, että paholainen voisi saada otteen ihmisestä, tuntuu vieraalta, on moni ihminen kokenut sellaisen todellisuutena. Heille manaaminen on tuonut avun.
Isä Giannin esityksen jälkeen ainakin omalla kohdallani moni stereotyyppinen kuva manaajista muuttui. Enää ensimmäinen kuva ajatellessani manaajaa ei ole vihkivettä vihmova, krusifiksia heiluttava pappi, vaan vakavasti aiheeseen ja uhriin suhtautuva pappi. Manaus on aihe, joka herättää voimakkaita mielipiteitä. Yhden vinkin huijareiden tunnistamiseen isä Gianni ainakin antoi; jos manaamisen aikana raha vaihtaa omistajaa, on kyse todennäköisesti huijarista.
Artikkelikuvassa on Isä Gianni pitämässä puheenvuoroaan TYT:n Kahvia ja bullaa -tilaisuudessa. Kuva: Jasmin Ruokolainen.
