Kirjoittaja on seurakuntapastori Malmin seurakunnasta.
Keski-iän ohittanut pariskunta poistuu hyväntekeväisyyskonsertista mielenosoituksellisesti kolistellen. Soitto on keskeytynyt hetkeksi, kun toimittaja haastattelee muusikkoa illan teemasta, vanhusten yksinäisyydestä. ”Emme me tällaista tulleet kuuntelemaan, tulimme konserttiin”, puhisee nainen ovella.
”Lopetetaanko kirkossa koskaan mitään toimintamuotoa?” kysyi aikuisrippikoululainen. Hän oli käynyt seurakunnan kerhossa ja ihmetellyt sen resurssointia suhteessa kävijämäärään.
”Lahjoita hyvä kuolema” -julisteet olivat joillekin seurakuntien työntekijöille liikaa. Yhteisvastuukeräyksen lavastetut asetelmat kuolevasta naisesta ja lapsesta kauhistuttivat, ja ne korvattiin lempeämmillä ja vähemmän kohti käyvillä kuvilla.
Loppuvuodesta alkoi yrityksistä kuulua huolestuttavia viestejä: pikkujouluja joudutaan perumaan. Ystäväni työnantaja ilmoitti, että juhlat pidetään, mutta ruokajuomat on tuotava itse. Pomo kuitenkin ahdistui moisesta riistosta niin, että osti juomat omilla rahoillaan.