Koristeltu joulukuusi

Kaikkein köyhimmillään

Loppuvuodesta alkoi yrityksistä kuulua huolestuttavia viestejä: pikkujouluja joudutaan perumaan. Ystäväni työnantaja ilmoitti, että juhlat pidetään, mutta ruokajuomat on tuotava itse. Pomo kuitenkin ahdistui moisesta riistosta niin, että osti juomat omilla rahoillaan.

Vilkkaasta adventinajan yöelämästä Helsingin keskustassa voi päätellä, että monet työntekijät ovat pikkujoulunsa saaneet. Hyvä niin, ovat varmaan ne ansainneet, ja jos huoli irtisanomisesta painaa, ehkä jotain iloa saa siitä, että saa vielä kerran herkutella työnantajan laskuun.

Talouden taantumasta huolimatta suomalaisten joulubudjetti kasvaa tänä vuonna kuudenneksella. ”Me lahjat jaamme runsahat” ja ”Herkkua on siinä monenlaista” näyttävät jouluperinteinä vahvistuvan vahvistumistaan.

Kun adventin joulukauppa ja pikkujoulusesonki sitten hiljenevät, luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu. Kirkot täyttyvät aattohartauksiin ja jouluaamun jumalanpalveluksiin, muutoin seurakuntien tilat pysyvät pääsääntöisesti loppiaiseen asti suljettuina hiljaisella oletuksella, että juhlaa vietetään perheen ja suvun parissa.

Työttömän ja yksinäisen ahdistus syvenee joulun lähestyessä. Se, jolla muutenkin on vähiten, jää osattomaksi pikkujouluista ja yhteisestä joulunvietosta. Lohdutukseksi tarjotaan jouluaterioita yksinäisille, yleensä kuitenkin jo joulun alla, jotta kirkon työntekijät saavat perhejoulunsa.

Ymmärrän, miksi kauppa ja ravintola-ala hyödyntävät kaupallisen joulun ja pikkujoulusesongin tarjoamat mahdollisuudet. Ymmärrän työyhteisön pikkujoulujen merkityksen ja adventin aikana vietettävät koulujen ja päiväkotien joulujumalanpalvelukset ja -juhlat. Iloitsen siitä, että monet seurakunnat välittävät lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille, jakavat ruoka-avustuksia ja maksusitoumuksia välttämättömiä hankintoja varten.

Kirjoittaja Outi Lantto. Kuva: Jani Laukkanen

Kirjoittaja Outi Lantto. Kuva: Jani Laukkanen

Uskon, että kirkkoa kutsutaan vielä johonkin muuhun. Uskon, että erityisesti jouluna kirkkojen pitäisi olla auki. Uskon myös, että kirkon tehtävä on kuunnella kaikkea sitä ahdistusta, mitä lisääntyvien ja paisuvien joulunvieton perinteiden noudattaminen aiheuttaa, ja vastata siihen järjestämällä yhteisiä aattojuhlia heille, joilla ei ole kutsua muiden luo, heille, joiden voimat eivät riitä oman juhlapöydän kattamiseen.

Ja tietenkin kirkon tulee moralisoimatta ja yrittäjien työtä halveksimatta muistuttaa niin joulun kuin sitä edeltävän paastonkin syvimmästä sisällöstä ja vapauttaa ihmisiä turhasta touhuamisesta, jotta he voisivat aidosti iloita Vapahtajan syntymäjuhlasta.

Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa. VK 14:3

Outi Lantto
Kirjoittaja on seurakuntapastori Malmin seurakunnasta.


Avatar photo

Kirjoittaja

Kirjoittaja on seurakuntapastori Malmin seurakunnasta.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.