Ennen vanhaan ennen teknologian ihanaa taivasta, elämä oli pitkälti tuskaa ja hikeä hengissä selviämisessä ja vapaa-aika oli kovasti kortilla. Ihmiselo oli kovaa ja ihmiset vanhenivat nopeasti ja kuolivat nuorina, parhaiten pärjäsivät vahvat ja varakkaammat, heikoilla ja köyhillä meni huonommin. Paljolti riippui sääolosuhteista ja ahkeruudesta ihmisonni, katovuosi kurmuutti kaikkia.
Ajat helpottuivat, teknologia toi kevennystä arkeen ja yhteiskunta alkoi huolehtia yhä paremmin heikoimmistaan, sairaista ja köyhistä. Mutta elämä edelleenkin oli useimpien kohdalla sellaista, että ihan normaali arki oli paljolti hyötyliikunnan värittämää.
Moni miehenpuoli teki puuhommia joko metsässä tahi liiterissä ja niin tuli hartioihin leveyttä, voimaa ja lihasta ihan automaattisesti, eikä niitä tarvinnut lähteä metsästämään kuntosalien loistokkaista laitteista.
Naiset soutivat järvillä kauppareissuilla tai kalaverkkojen tarkistusreissujen apureina, eikä hommaan tarvittu keinotekoista soutulaitetta rintojen ja muiden tärkeiden paikkojen kiinteyden saavuttamiseksi.
Lopulta teknologia lähti ihan lapasesta ja kohta tilanne muuttui nykyisenlaiseksi, jossa hyötyliikunta on useimpien kansalaisten kohdalla historian havinaa. Mikä nyt avuksi hätään, jotta kunto pysyisi hyvänä ja ulkonäkö makimoillaan…?
Ei muuta kun kuntosaleja pystäämään ja asiantuntijoita kouluttamaan kansakunnan kiinteyttämisen turvaamiseksi ja huomasihan moni hommassa suurenluokan bisneksenkin. Ei siinä mitään, voi niitä rahojaan huonomminkin sijoitella kuin pakaralihaksiin ja ampiaisvyötäröihin. Mutta, nyt tulee se ISO PAHA MUTTA: kun ennen kunto ja ulkonäkö tulivat hoidettua siinä työn lomassa, se ei ylevöitynyt pakkomielteiseksi itsensä trimmaamiseksi, jota se nykyisellään monilla tuntuu olevan.
Eli kas kummaa, kun teknologian avulla ihmiset pääsivät irti tiukoista aivonutturoista, ne saatiin kansakunnan aivokoppiin kuntosalien avulla, unohtamatta mitenkään treenaamiseen liittyvää tarkkaa ruokakulttuuria, josta tiedetään jo sen verran huolestua, että se aiheuttaa syömishäiriöitä.
Onko ihminen viisastunut yhtään aikojen saatossa? Ei ainakaan vaikuta siltä. Asiaa voisi pohtia myös ekonäkökulmasta, mutta jääköön toiseen kertaan.
Mikä olisi kirjoitukseni se punainen lanka…? Ehkä se, että elämä on paljon antoisampaa ja mielenkiintoisempaa pikkasen kauempana omasta rakkaasta ja kauniista navasta. Sen asian oivaltamisen voivat kuntosalit syömiskulttuureineen estää. Noh, rajansa kaikella, sanotaan nyt ainakin näin.
En mä voi lopettaa tätä kirjoittamista tästä aiheesta vielä, kun se niin paljon polttelee minua. Auh, miten se poltteleekin! Siis bisnestähän tuo kaikki on, se on selvää, bisnestä alusta loppuun asti. Isketään korkealta ja kovaa ihmisen narsistisuuteen mainonnan ja kaikenlaisten muotihömpötysten avulla ja saadaan ihmiset tekemään mitä halutaan.
Tuijota napaasi käsi sydämellä ja mieti hiljaa vakavasti mielessäsi; onko se oikeanmallinen, kaunis ja töhnätön, jos ei, tee sille jotain! Anna asiantuntijan auttaa! Et kehtaa katsoa peilikuvaasi, jos se ei ole täydellinen, etkä liioin kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla, jos joka lihassolusi ei täydessä latingissa! Et voi olla onnellinen ilman erinomaista kehonhallintaasi! Syö proteiinia ja vältä hiilareita, niin olet hyvä jätkä! Mihin turvaat elämässäsi, jos hyllyvät läskit vievät alaa kehossasi?
Kuntoilusta ja ruokavalioista on tullut uskonto ja uskonnonharjoittamisen paikkoja ovat kuntosalit, joissa sanoma kuuluu seuraavasti: et riitä, tee enemmän. Mitä enemmän sitä sanomaa kuuntelet, sitä kireämmälle sisäisen nutturasi saat.
Mutta kohtuullisesti, se on hyvä joo.
Terveisin läskipossumoooses vatsamakkaroidensa kanssa.
Artikkelikuvan kuntosalihikoilijat kuvasi Une Photos/Flickr.
