Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Poikkeavat, yliluonnollisiksi mielletyt kokemukset ja ilmiöt eivät ole kadonneet länsimaisesta(kaan) kulttuurista, vaikka ihmisten koulutustaso on noussut. Siksi on yllättävää, että akateeminen tutkimus on ollut sangen niukasti kiinnostunut tästä ilmiöalueesta.
Poliittisen historian tutkija Miika Siironen piirtää kirjassaan Mustan lipun alla vaikuttavan henkilökuvan äärioikeistolaisesta herännäispapista ja heimoaktivistista Elias Simojoesta (1899–1940).
Ruotsalainen uskonnonfilosofi Mikael Stenmark lähestyy kirjassaan tiede–uskonto-keskustelua skientismin eli tiedeuskoa koskevan analyysin valossa. Hän aloittaa kirjansa erottelemalla useita tiedeuskon lajeja.
Marcus Borg (1942–2015) oli amerikkalainen Uuden testamentin tutkija, joka selvitteli kirjoissaan paitsi raamatuntutkimuksen tuloksia myös tutkimusten seurauksia kristillisen uskon kannalta. Erinomainen esimerkki tästä on hänen teoksensa Kristinuskon sydän, joka ilmestyi englanniksi 2003.
Hans Peter Duerr (s. 1943) on saksalainen antropologi ja kulttuurihistorioitsija, joka on kirjoittanut laajasti ihmisen sivilisaatioprosessin eri puolista – niin uskonnosta kuin seksuaalisuudestakin. Duerr on ollut kiinnostunut myös ihmisen tietoisuuteen liittyvistä ongelmista.
Historian harrastajana minua on pitkään kiehtonut Rooman kaupungin ja sen pohjalle rakentuneen valtakunnan kehitys. Miksi juuri Roomasta, vaatimattomasta kylästä, kehittyi antiikin mahtavin valtio, ”maailmanvaltakunta”?