”Uskontoon tulisi suhtautua luonnollisena osana maailmanpolitiikkaa” toteaa Sini Paukkunen Uskonto ja maailmanpolitiikka -kirjan loppupuolella. En usko olevani ainoa, jolle tuollainen toteamus särähtää korvaan. Eikö uskonto olekaan siirtynyt vallan käytäviltä ihmisten yksityisasiaksi?
”vetoisessa kirkossa hetken, kun suitsutussavu laskeutuu” (T. S. Eliot: Burnt Norton II)
Kun puhutaan espanjalaisesta nykyelokuvasta, ei voida sivuuttaa Pedro Almodóvaria. Hän on varsinkin maailmalla espanjalaisen elokuvan itsevaltias – mies, jonka elokuvia on näytetty ja palkittu maailman suurimmilla elokuvajuhlilla jo 1980-luvulta lähtien.
Vartijan vuoden kolmannessa numerossa kohdataan paha. Vartija 3/2019 Länsimainen paha olohuoneessani (Merja Hermonen) Sateenkaaren päässä yksinäisyys (Erik Hietava) Finit hic Deus – saatana saapuu valkokankaalle. Ajatuksia uskonnosta ja kauhusta elokuvan historiassa (Niilo Rantala) Trump – nietzcheläinen yli-ihminen vai ovela kujeilija? (Matti Taneli) Sisälsivätkö varhaiskirkon tulkinnat Jeesuksen inkarnaatiosta hippokraattisen oletuksen? (Markku Kailaheimo)
”Jos meidän kokemamme maailman rinnalla on sittenkin voimia, joita emme käsitä. Jos maailmassa sittenkin tapahtuu ihmeitä, mutta me emme enää tunnista niitä. Jos olemme sulkeneet sydämestämme pois ihmeen mahdollisuuden. Jos maailma ei olekaan pelkkää mekaniikkaa, eikä ihminen vain kvantteihin vangittu algoritmi.” Harvassa kotimaisessa romaanissa käsitellään nykyaikana siinä määrin kristinuskoa ja hengellisyyttä kuin Joel Haahtelan (s.1972)…
Saksalainen elokuvaohjaaja Wim Wenders sai Vatikaanista vuoden 2013 lopulla tiedustelun, olisiko hän kiinnostunut tekemään elokuvan edellisessä maaliskuussa valitusta argentiinalaisesta paavista.