Tuomas Hurme (s. 1987) on teologian maisteri, joka vapaa-ajallaan lukee kirjoja ja katselee elokuvia. Tajusi teini-ikäisenä katsottuaan Stanley Kubrickin elokuvia, että elokuvat voivat olla enemmän kuin viihdettä.
Kun puhutaan espanjalaisesta nykyelokuvasta, ei voida sivuuttaa Pedro Almodóvaria. Hän on varsinkin maailmalla espanjalaisen elokuvan itsevaltias – mies, jonka elokuvia on näytetty ja palkittu maailman suurimmilla elokuvajuhlilla jo 1980-luvulta lähtien.
Cléo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1962) on belgialaissyntyisen viime maaliskuussa kuolleen Agnès Vardan (1928–2019) pitkän uran yksi keskeisimmistä elokuvista.
Luis Buñuel (1900–1983) oli espanjalainen surrealistisen elokuvan mestari, joka kerkesi urallaan vaikuttamaan Espanjan lisäksi Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa.
Paul Schrader (s.1946) on pitkän linjan elokuvakäsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti yhteistyöstä Martin Scorsesen kanssa.
Lars Von Trier on pohjolan tunnetuimpia ohjaajia ja yksi maailman ristiriitaisimmista kulttuurihahmoista. Trier on elokuvillaan ja julkisilla esiintymisillään hämmästyttänyt ja vihastuttanut jo 198o-luvulta lähtien.
Samuel Fullerin (1912–1997) White Dog (1982) on aiheeltaan edelleen erittäin ajankohtainen. Monitasoinen kauhudraama kertoo, kuinka rasismi opitaan ja kuinka siitä voi myös oppia pois.