Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Tällä kirjoituksella muistelen entistä kansankoulun opettajaani Eila Vermasta, josta tuli minulle, joka tarvitsi aikoinaan yliopisto-opinnoissani suomen kielen kirjallista ja suullista taitoa, suuri ja korvaamaton apu.
”Lahjoita hyvä kuolema” -julisteet olivat joillekin seurakuntien työntekijöille liikaa. Yhteisvastuukeräyksen lavastetut asetelmat kuolevasta naisesta ja lapsesta kauhistuttivat, ja ne korvattiin lempeämmillä ja vähemmän kohti käyvillä kuvilla.
Helsingin sanomat kirjoitti tammikuun lopussa asunnottomien tilanteesta kadulla pakkasissa. Facebookissa alkoi tapahtua. Kampin kappeli ilmoitti keräävänsä talvivaatteita tarvitseville.
Yleisradion mielipidemittauksen mukaan suomalaiset pitävät 1980-lukua parhaana vuosikymmenenä. Tuloksen ei pitäisi olla suuri yllätys. Tämän päivän suomalaisista noin 60 prosenttia eli 1980-luvulla joko teini-ikäisinä nuorina tai aikuisina elämänsä parhaita vuosia.
Olin hiljattain toimittajana juttukeikalla yrityksessä, jonka nettisivuilla toivotetaan asiakkaat tervetulleiksi muuttamaan maailmaa. Yrityksen palveluiden avulla asiakas voi vahvistaa sydämensä ääntä, syödä itsensä onnelliseksi ja löytää sisäisen viisautensa.
On taas se aika vuodesta, kun kirkonpenkit täyttyvät jälleen – väliaikaisesti. Tammikuu onkin sitten sitäkin hiljaisempi. “Jumalanpalvelus on seurakunnan elämän keskus”. Näin minulle on opetettu ja samaa sanon itsekin seurakuntalaisilleni.