Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Aika ajoin kuulee puhetta leipäpapeista, etenkin silloin, kun julkaistaan uusi tutkimus pappien suhtautumisesta tähän ja tuohon opinkohtaan tai etiikan alaan kuuluvaan kysymykseen. “Leipäpappi” on varsin farisealainen ilmaisu.
Jumalaton suurkaupunki vie mukanaan. Kirkonpenkkien sijaan olen viime kuukausina kuluttanut Lontoon teattereiden pehmustettuja istuimia.
Joukko kirkollisia toimijoita järjesti keväällä seminaarin otsikolla ”Mindfulness tulee – tiedostaako kirkko?” Myös kristinuskon ja joogan suhteesta on järjestetty monenlaisia esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia. Hiljattain järjestetyillä joogafestivaaleillakin keskusteltiin kirkon suhteesta joogaan.
”Miksi tämän perjantain pitää olla niin piinaavan tylsä ja pitkä?” Jotenkin tähän tapaan muistan tuumineeni teini-ikäisenä sen jälkeen, kun olin ottanut kiivaasti yhteen vanhempieni kanssa siitä, saanko minä lähteä kavereiden kanssa pitkäperjantaina kartsalle vai en.
Reilu puolitoista vuotta sitten siirryin seurakuntapapin tehtävistä yliopistoon kirjoittamaan väitöskirjaa. Samalla tulin siirtyneeksi kirkon sisäpiirin – siis kirkon työntekijöiden ja aktiivisten seurakuntalaisten – ulkopuolelle.
Romaniassa koirat ovat pihalla, selittää romanialainen vieraani, kun saavumme kotiini Keravalle. Nyökkäilen ymmärtämisen merkiksi ja mielessäni jatkan: Suomessa koirat ovat sisällä ja romanialaiset pihalla.