Elina Kaunisto on kappalainen Porista.
Joulukoristeisiini kuuluu pieni savienkeli, jonka esikoiseni on askarrellut alakoulun kolmannella luokalla. Erityistä tässä savienkelissä on se, että se on mielestäni aivan edellisen presidenttimme Tarja Halosen näköinen.
”Miksi tämän perjantain pitää olla niin piinaavan tylsä ja pitkä?” Jotenkin tähän tapaan muistan tuumineeni teini-ikäisenä sen jälkeen, kun olin ottanut kiivaasti yhteen vanhempieni kanssa siitä, saanko minä lähteä kavereiden kanssa pitkäperjantaina kartsalle vai en.
Lastenpoliklinikan odotustila oli täynnä. Tuolirivien välissä rullasi rivakasti eteenpäin pieni vihreä traktori, johon oli kiinnitetty peräkärry. Kuski huuteli ratin takaa varoituksia: ”Älkää tulko eteen, ettei satu, jallutusmatka on pitkä!”
Kirkon ikkunalaudalla on puolimetrinen, kipsinen Jeesus-patsas. Kipsinen Jeesus on levittänyt kätensä joko siunaavaan eleeseen tai kutsuvaan, minun silmissäni molempiin. Kalpean patsaan edessä on lappu, jossa lukee isoin mustin kirjaimin ”EI SAA KOSKEA”.
Lähikaupan kassan takana minua tuijotti pussillinen silmämunia ja hetkeä aikaisemmin olin hädin tuskin onnistunut varjelemaan takapuoleni hiilihangoilta, jotka oli asetettu ikään kuin muistuttamaan kassalle jonottavia siitä, että kiusauksilla on hintansa. Valehtelisin, jos väittäisin, että tuo Halloween-krääsä ei ärsyttänyt minua.