Olin hiljattain toimittajana juttukeikalla yrityksessä, jonka nettisivuilla toivotetaan asiakkaat tervetulleiksi muuttamaan maailmaa. Yrityksen palveluiden avulla asiakas voi vahvistaa sydämensä ääntä, syödä itsensä onnelliseksi ja löytää sisäisen viisautensa. Menetelminä ovat henkinen valmennus, jooga, energiahoidot ja uusi ravitsemustieto. Valmentajien välineistä mainitaan muun muassa positiivinen psykologia, mindfulness, hypnoottiset menetelmät ja kvanttifysiikka. Maailma muuttuu yksi ihminen kerrallaan, minulle kerrottiin.
Dna, sielu ja energiat iloisesti sekaisin
Valmentamisen, näkijöiden ja energiahoitojen maailma on kiehtova ja hämmentävä. Henkisyys on muotia. Alalla on nostetta, siihen näyttää liittyvän suuria lupauksia ihmisen tai peräti koko kulttuurin muutoksen mahdollisuudesta. Käsitteet joita käytetään, ovat sekoitus kaikkia mahdollisia tunnettuja uskonnollisia, esoteerisia ja psykologisia perinteitä. Eräs alan yrittäjä kertoo esittelyvideollaan käyvänsä kurkistamassa asiakkaan dna:ta ja korjaavansa huonojen elämänkokemusten aiheuttamia vaurioita sielussa.
Haastattelemani uskontotieteen tutkijat yhdistivät yrityksen liikeidean niin kutsuttuun uushenkiseen virtaukseen tai New Ageen, kuten ennen sanottiin.
Tutkijat arvioivat virtauksen levinneisyyttä Suomessa muun muassa kysymällä ihmisten suhtautumista seuraaviin väitteisiin: kaikki uskonnot ovat samaa alkuperää; henkilökohtainen kokemus jumalallisesta on tärkeämpää kuin se, mitä uskonnot opettavat; perinteiset vakiintuneet uskonnot ovat ajastaan jäljessä. Jos näiden hyväksyminen sellaisenaan riittää kriteeriksi, merkittävä osa nuorista papeista luterilaisessa kirkossakin lienee uushenkisesti suuntautuneita.
Uushenkisyydestä on laajasti ottaen kysymys tutkijoiden mukaan myös silloin, kun kuulen tutun joogaohjaajan tarjoavan energiahoitoja (“myös etänä”) tai kun minulle tarjotaan luontaistuotekaupassa ihovoidetta, joka voisi maadoittaa lapseni ja ehkäistä siten oppimisvaikeuksia.
Tällainen puhe sulkee syleilyynsä tai jättää ulkopuolelle. Sitä on vaikea vastustaa tai arvostella. Oikeastaan kiehtovinta puhetavassa on, ettei sen kanssa tunnu olevan mahdollista keskustella olematta sen sisällä.
Pyyntö saada tietää mitä on maadoittaminen tai energia, on itsessään jo osoitus siitä että kysyjällä on tieteellisestä maailmankuvasta nousevia periaatteita. Että pitäisi saada tietoa.
Sekin voi uushenkisestä näkökulmasta olla ihmisessä liian hallitseva, autenttisen itsen toteutumista estävä piirre: eräänlainen länsimaisen medikalisoituneen, valtainstituutioiden orjaksi alistuneen ihmisen päähänpinttymä.
Kiinnostus käsitteiden merkitystä ja alkuperää kohtaan on uushenkisen eetoksen näkökulmasta järjen alueen toimintaa, joka voi olla enemmänkin hyvinvoinnin este kuin sen edellytys.
Mutta kysymys siitä, mitä energialla, dna:lla tai maadoittamisella tarkoitetaan, jää ilmaan. Käsitteet on irrotettu luonnontieteellisestä yhteydestä ja siirretty toisenlaiseen kieleen. Kenties kieleen, joka yrittää ilmaista jotakin ilmaisematonta, kielen itsensä tavoittamatonta. Vähän kuin uskonto, mutta ei kuitenkaan?
Uskonnon uusi määritelmä
Sanojen “uskonnollisuus” ja “hengellisyys” sijaan uushenkisyyden piirissä puhutaan mieluummin “henkisyydestä”.
Haastattelemieni yrittäjien kertoman mukaan yksi heidän suurimmista innoittajistaan on ollut amerikkalainen menestysteos Ihmeiden Oppikurssi (A Course In Miracles), joka on kirjoittajansa mukaan Jeesuksen sanelema. Sanat “ihme”, “jumalallisuus” ja “sisäinen viisaus” kuuluvat kirjan sanastoon.
Kysyin, mikä yrittäjät näkevät heidän liiketoimintansa suhteessa uskonnolllisuuteen. Vastaus kuului, ettei yhteyttä ole ja että kysymyskin on outo.
Uskontotieteellisessä mielessä uskonnosta on kyse suurin piirtein aina silloin kun viitataan ei-empiirisiin voimiin. Uskonnon on perinteisesti ajateltu myös edellyttävän yhteisön, joka uskontoa harjoittaa. Uushenkisyydessä kyse ei ole selkeästä yhteisöstä vaan yksilöistä, jotka etsivät korkeampaa voimaa sisältään. Uskonnollisuus halutaan määritellä uudelleen.
Suurten uskonnollisten instituutioiden suojissa harjoitettu uskonto, ainakin luterilainen kristinusko, ymmärretään ulkokohtaiseksi auktoriteettien varassa olemiseksi. Sen sijaan jooga, mantrat, enkelit, puhdistava ruokavalio ja muut uushenkisyyteen kuuluvat käytänteet ovat aidosti henkisiä asioita.
Uushenkisyys ja etenkin sitä edustavat yritykset ovat erään tutkijan arvion mukaan omaksuneet esoteerisista perinteistä ja uskonnoista tiettyjä menetelmiä ja ikään kuin pyrkineet poistamaan niistä normatiivisuuden ja metafysiikan. Sillä tavoin alkujaan uskonnollinen toiminta on voitu tuotteistaa.
Voimaantuneilla autenttisuuteen pyrkivillä yksilöillä on tapana rientää tekemään samoja asioita, joogaamaan tiettyihin keskuksiin, valmistamaan tiettyjä (raaka-)ruokalajeja ja käyttämään tiettyjä luontaisvalmisteita. Joku on sanonut että tuote, jonka ympärille syntyy kultti, on täydellinen. On syntynyt eräänlainen uushenkinen kulutusyhteisö.
Vaihtoehto mille?
Mikä yhdistää näkijän palveluja, luontaislääkintää, raakaruokavaliota, joogaa ja mindfulnessia? Uushenkisyyden tutkijan mukaan kyse on muutamasta avainkäsitteestä, jotka sitovat moninaiset menetelmät ja uskomukset yhdeksi ilmiöksi.
- Kokonaisvaltainen eli holistinen ihmiskuva, ajatus ruumiin ja sielun yhteydestä.
- Positiivinen ihmiskuva. Hyvinvointi ja onnellisuus kumpuavat ihmisen sisältäpäin, kun oikeat menetelmät otetaan käyttöön.
- Monistinen näkemys todellisuudesta. Kaikki on olemukseltaan samaa ja jumalallinen energia vaikuttaa kaikkialla.
- Kriittinen perusvire sekä koululääketiedettä että myös kirkkoa kohtaan. Nämä valtainstituutiot ovat ihmisen autenttisen itseyden toteutumisen tiellä.
Vaihtoehtohoitoja ja vaihtoehtoruokavalioita yhdistää siis lopulta se, mille ne ovat vaihtoehtoja.
Yksi tapa puhua uushenkisyydestä on ajatella sitä kristinuskon kilpailijana, toisena uskontona. Toinen tapa on miettiä, mitä kysymyksiä uushenkisyys voisi tehdä kirkolle ja perinteiselle kristillisyydelle. Ovatko mielen ja ruumiin yhteyden perusajatus, omaa sisintään ja jotakin itseään suurempaa etsivien tavallisten ihmisten kuunteleminen ehkä sellaisia asioita, joita voisi miettiä kristillisen teologian pohjalta, ilman teennäistä päälle liimattua hengellistämistä?
Tule muuttamaan maailmaa
Voisiko kirkkokin kutsua ihmisiä muuttamaan maailmaa, joka selvästi on muuttamisen tarpeessa. Oikeiden kulutusvalintojen, oikeiden venytysten, ruokien ja hengitysten kanssa kilpaileminen on hankalaa, mutta entä jos puhuttaisiin vielä tärkeämmistä asioista.
Siis enemmän puhetta siitä, pitääkö Jumalan tuntua joltain. Rehellistä puhetta kaipuusta, tyhjyydestä, Jeesuksesta ja onnellisuudesta, elämän tarkoituksesta, luottamuksesta, elämän lahjan vastaanottamisen vaikeudesta. Kysymys on, löytyykö mahdollisuutta etsiä elämää, jonka päämäärä ei olisikaan oma onnellisuus ja sisäinen viisaus, vaan lähimmäisen hyvä.
Onko rohkeutta myöntää, että oma onnellisuus ja tasapaino eivät aina tarkoita lähimmäisen parasta. Että yleensä hyvät asiat ovat ristiriidassa keskenään eikä yksinkertaisia ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ole. Onko meillä kanttia julistaa heikoimman, ei vahvimman vapautta.
Voisiko kirkko tarjota kilvoittelupaikan, jossa päämääränä ei ole valaistuminen, ei oikea usko eikä oikeat näkemykset, hyvät energiat tai edes onnellisuus, vaan paremman heikoimpiaan hoitavan yhteiskunnan rakentaminen. Tällaisia avauksia voisi pitää jonkin uuden alkuna.
Salla Ranta
