Bogart Co. -yhtye 1980-luvulla.

Onnen päivät?

Yleisradion mielipidemittauksen mukaan suomalaiset pitävät 1980-lukua parhaana vuosikymmenenä. Tuloksen ei pitäisi olla suuri yllätys. Tämän päivän suomalaisista noin 60 prosenttia eli 1980-luvulla joko teini-ikäisinä nuorina tai aikuisina elämänsä parhaita vuosia.

Bogart Co. -yhtye.

Tuulahdus 1980-luvulta: Bogart Co. -yhtye.

Suomi oli 1980-luvun kielenkäytön mukaan ”valmis” maa. Työtä riitti kaikille, vahva markka teki monien viikkojen mittaiset aurinkomatkat taloudellisesti kannattaviksi, lainoja virtasi pankeista, idän uhka oli väistymässä.

Eräs sen ajan pääministeri jopa selitti kansainvälisessä konferenssissa, että Suomessa ei ollut köyhiä. Maassa oli helppo asua, jos samastui ja sai samastua vahvaan vallitsevaan yhtenäiskulttuuriin.

Historioitsija joutuu usein kohtaamaan nostalgian – ja pilaamaan siitä saadun ilon. Tässä pilaan 1980-luvun ikävöinnin myös omien tunteitteni kustannuksella.

Oma Suomen historiani alkoi 1980-luvun alussa. Kaikkien Suomen ulkopuolella tapahtuneiden muutosten ohella kultaisen vuosikymmenen loppuun vaikuttivat myös suomalaisten omat valinnat.

Maan kaatuminen lamaan 1990-luvun alussa perustui osittain 1980-luvulla vallinneeseen henkiseen laiskuuteen; siihen, että ”valmis” maa pysyisi aina valmiina.

Samalla ahneus, keinottelu ja ylikulutus saivat aikaan sellaisia kansantaloudellisia kuplia, joiden puhkeamiset vaikuttivat vuosikymmeniä. Yksi laman suurimmista yksittäisistä katastrofeista eli Wärtsilä Marinen konkurssi hoidettiin loppuun vasta viime vuoden marraskuussa.

Ovatko tunteet 1980-lukua kohtaan nostalgiaa vai ostajan katumusta vuosina 1991–2010 tehdyistä poliittisista valinnoista? Kun lama alkoi ja Eurooppa muuttui, Suomessa ei ollut halua pitää kiinni 1980-luvun yhteiskunnallisesta turvallisuudesta ja eristyneisyydestä muusta maailmasta. Seuraavat kaksi vuosikymmentä suomalaiset äänestivät sankoin joukoin puolueita, jotka halusivat vetää Suomen 1980-luvulta.

Suomen ei tarvinnut liittyä Euroopan unioniin, mutta enemmistö kannatti sitä kansanäänestyksessä. Kun Suomi liittyi EU:hun, se olisi saanut pitää oman valuuttansa kuten Ruotsi. Suomalaiset sallivat rajojen avaamisen maahanmuutolle.

Vaaleissa puolueet eivät juuri kärsineet osallisuudestaan hyvinvointivaltion osittaiseen alasajoon ja tuloerojen kasvuun. Tämä suunnanmuutos pois 1980-luvulta tuntui oikealta ratkaisulta, kun lamaa seurasi sitten pitkä noususuhdanne. Entä nyt, kun maa on taas laman kourissa?

Viime vuosien poliittiset muutokset, kuten perussuomalaisten suuri vaalivoitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, viittaavat haluun päästä takaisin kuviteltuun parempaan aikaan. Mutta ihmisen muisti on hyvin valikoiva.

Haluavatko ihmiset todella mennä takaisin 1980-luvulle? Viihtyisivätkö he enää siinä vuosikymmenessä? Oltaisiinko taas valmiita ostamaan alkoholia tiskiltä? Liityttäisiinkö Suomi–Neuvostoliitto-seuraan ehtona etenemiselle uralla? Oltaisiinko valmiita maksamaan sen ajan veroprosentit? Oltaisiinko valmiita luopumaan parin viime vuosikymmenen aikana säädetyistä ”kannustimista” sosiaalietuuksien jakamisessa?

Raamatusta saa neuvoa menneisyyden ja tulevaisuuden kohtaamiseen. Jeesus teki uuden liiton, mutta vanhan liiton perustalta. Kokemuksesta voi oppia. Menneisyyttä ei kannata kritiikittömästi hylätä eikä ihannoida. Vielä nasevampi on enkelien käsky paimenille: ”Älkää peljätkö!”

Jason Lavery


Avatar photo

Kirjoittaja

Jason Lavery on regents professor Oklahoman valtionyliopiston historian laitoksella ja Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.