Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Nyt kun avioliittoasia on ainakin valtion osalta saatu päätökseen, voi hetken muistella, miksi kirkko ei halunnut lakia rekisteröidyistä parisuhteista. Tässä asiassa valaiseva dokumentti on kirkkohallituksen lausunto vuodelta 1999.
Eduskunnan äänestettyä sukupuolineutraalista avioliittolaista, arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti Facebook-seinällään: ”Omasta puolestani ajattelen, että siinä [avioliittokäsityksessä] on uudelleenarvioinnin paikka. Se tapahtuu kirkon omista perusteista käsin.”
Entinen Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen aloittaa Maaseudun Tulevaisuuden vastaavana päätoimittajana helmikuussa 2015. Vartija kysyi hänen näkemyksiään suomalaisen uskontojournalismin tilasta.
Luterilaisen uskonnon merkitys osana suomalaista kulttuuria on voimakkaassa murroksessa. Kenties eräänä merkkinä tästä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tuottanut 2000-luvulla melkoisen määrän erilaisia strategioita ja muita kirkon työtä linjaavia asiakirjoja.
Jostakin luin tuon lauseen vastikään. Se on niin totta. Mietin omaa elämääni, pitkäaikaista avioliittoani suuresti rakastamani miehen kanssa. 30 vuotta on tullut yhteistä taivalta tallattua. Tuohon aikaan mahtuu paljon kaikkea laidasta laitaan, ilosta suruun, nuoruuden tarmoa ja uhkua ja täydellistä uupumusta.
Luin Kirkonkellarista Mikko Malkavaaran ja Sakari Häkkisen kirjoitukset, joissa pohdittiin seurakuntarakenteen uudistamista hiippakuntamallin kautta. Tällöin siis nykyisten seurakuntayhtymien sijasta jokainen seurakunta kuuluisi hiippakuntiin. Piispojen määrää lisättäisiin niin, että heitä voisi olla esimerkiksi 30. Jäin pohtimaan, mitä tämä tarkoittaisi kokonaiskirkon näkökulmasta.