Nyt kun avioliittoasia on ainakin valtion osalta saatu päätökseen, voi hetken muistella, miksi kirkko ei halunnut lakia rekisteröidyistä parisuhteista. Tässä asiassa valaiseva dokumentti on kirkkohallituksen lausunto vuodelta 1999.
Kuten hyvin tiedetään, kirkko on vastustanut keskimäärin kaikkia mahdollisia lakeja, joissa on suhtauduttu jotenkin myönteisesti homoseksuaaleihin tai haluttu tunnustaa näiden olemassaolo. Näin myös vuonna 1999. Pääasiallisesti lausunnossa katsottiin, että avioliitolle ei saa tehdä kilpailevaa instituutiota. Tämähän on tuttua nykyisestäkin keskustelusta.
Lausunnon johtopäätöksissä on kuitenkin mielenkiintoinen yksityiskohta. Kirkkohallitus nimittäin esitti, että rekisteröidyn parisuhteen sijaan tulisi säätää yleinen asuinkumppanuuslaki. Tämä turvaisi siis keskinäisen perimisen ja vastaavat taloudelliset ja verotukselliset haasteet asuinkumppanuuksissa, jotka eivät perustu seksuaalisuuteen. Esimerkkinä näistä ovat vaikkapa vanhapiikasisarukset.
Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa kerta, kun asia mainitaan. Vielä vuonna 2001, kun eduskunta hyväksyi lain rekisteröidyistä parisuhteista, piispat antoivat yhteisen julkilausuman. Siinäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että laki ei poista taloudellisia ja verotuksellisia epäkohtia niistä asuinkumppanuuksista, jotka eivät perustu sukupuoliseen suuntautumiseen.
Äkkiseltään en muista kirkon tämän jälkeen ottaneen kantaa tähän suureen vääryyteen.
Oliko kyse lopulta oikeasta huolesta asuinkumppaneiden suhteen? Ilkeämielinen voisi epäillä kyseessä olleen poliittisen peluun. Asuinkumppanuuslain säätäminen olisi valtion kannalta todennäköisesti monin tavoin hankalampi juttu. Käytännössä tällaiset lait ovat myös maailmalla hyvin harvinaisia. Lähinnä mieleen tulee Ranskan PACS-liitot, joiden kuitenkin käsitykseni mukaan on ajateltu kyllä sisältävän ihan seksuaalista kanssakäymistä.
Tällainen asuinkumppanuuslaki olisi toisaalta ollut myös kirkon mieleen sen suhteen, että homoseksuaalisuuteen ei siinä olisi otettu myönteistä kantaa. Sinänsä myönnetyt epäkohdat homoseksuaalisissa parisuhteissa olisi siis korjattu, mutta varsinaisesti vain heteroseksuaalinen liitto olisi ollut ainoa tunnustettu seksiliitto. Seksi (homoseksi) on siis nähtävissä vuoden 1999 lausunnossa ongelmana, vaikka suoranaisesti siinä vältetään ottamasta asiaan kovin selvää moraalista kantaa.
Lutherin kahdeksannen käskyn selityksen mukaisesti voidaan kuitenkin ajatella huolen olleen aitoa. Asia siis varmastikin on jossain kirkon työryhmässä valmistelussa – todennäköisesti piispainkokouksen kansliassa – ja heti lähivuosina tulemme näkemään kirkon organisoiman kansanliikkeen: Vanhapiiat tahtovat 2015!
