Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Suomi 100 -juhlahumusta on tätä kirjoittaessa ehditty toipua parin viikon verran. Ajallinen matka yhteisten saavutusten merkkivuodesta Suomen historian traagisimpaan ajanjaksoon on lyhyt, mutta sulkee sisäänsä lähes 37 000 kukin oman vapauskäsityksensä puolesta kuollutta soturia ja siviiliä.
Kysymyksen esitti minulle vuosia sitten silloin kuusivuotias tyttäreni. En osannut vastata hänen kysymykseensä muuta kuin että en tiedä.
Havahtuminen. Sillä varmaan voi parhaiten kuvata olotilaani tällä hetkellä.
Kun Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa keskustellaan piispanvaalista ja sukupuolesta, niidenkin joukosta, jotka eivät periaatteesta vastusta naisten piispuutta, nousee kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä.
Oli reformaation 500-vuotismerkkipäivä 31.10.2017, ja Lutherstadt Wittenbergin rautatieasemalla kaikki matkatavaroiden säilytyslokerot olivat täynnä.
Tämän vuoden maaliskuussa Suomen laki muuttui ja tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole osannut päättää, miten laki vaikuttaa sen toimintaan. Osa papeista on epäselvän tilanteen takia tulkinnut velvollisuudekseen vihkiä kaikki sitä pyytävät rippikoulun käyneet kirkon jäsenet. Minä olen yksi näistä samaakin sukupuolta vihkineistä papeista.