Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Kirsi ja Heikki Hiilamo tarttuivat kirjoituksessaan Kotimaassa 11.4. mielestäni sangen ansiokkaalla tavalla otsikossa mainittuun aihepiiriin. Yhdyn mielihyvin kirjoittajien ajatukseen ja haluan hiukan jatkaa omasta puolestani keskustelua.
”Vain lapsoset tietää kun saapuvat nuo tuolt ylhäältä taivaan maasta, et millaista siellä oikein on, mut siitä ei pienoiset haasta” kirjoitti suomalaisen runouden teologisesti kiinnostavin runoilija Oiva Paloheimo seitsemänkymmentäkaksi vuotta sitten. Mutta mitä nuo lapset tietävät ja mitä heidän tulee tietämän? Mikä on kirkon tehtävä ja rooli heidän suhteensa?
Fernando Karadima Fariña oli vuosikymmenten ajan Santiagon hyväosaisten pikku pyhimys. Naispuoliset avustajat El Bosquen kirkossa jakoivat riipuksia mieheltä, jonka odotettiin seuraavan muka-esikuvaansa Alberto Hurtadoa virallistettuun pyhyyteen.
Hyvää oloa kuvataan paratiisilliseksi. Millaista paratiisissa siis oli? Onnellista muuten mutta yksinäistä, kun Aatamilla ei ollut kumppania.
Vartijan artikkelisarja on tasokas ja syvällinen. Kiitän Björn Vikströmiä ja useita aikaisempia kirjoittajia. Tuon keskusteluun hieman poikittaisen näkökulman, joka voisi silloittaa kuilua eri laitojen välillä.
Kun korkeissa viroissa olevat henkilöt ryhtyvät bloggaamaan, on jälki toisinaan hämmentävää. Mitä pitää ajatella piispasta tai ministeristä, jotka blogikirjoituksissaan esittävät kärkeviä ja äärioikeistoa myötäileviä ajatuksia vaikkapa suomalaisten SS-miesten ja sotarikosten tiimoilta?