Oikealta nimeltäni olen Vuokko Ilola. Monet tuntevat minut entuudestaan Kotimaan blogistina. Olen 11 lapsen äiti Kirkkonummelta ja työni on Masalan koulussa koulunkäyntiavustajana ja iltapäiväkerhon ohjaajana.
Jos mediassa uutisoidaan raiskauksesta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai muusta vahingonteosta, kuka tahansa lukija ei tunnu olevan oikeutettu sanomaan asiasta mielipidettä, tai ainakin hänen sanojaan ja reaktioitaan yritetään jotenkin hallita tai kahlita. Usein homman takana on vahingonteon uhrin rinnalla olijat, joskus ihan ammattiauttajat.
Vanhemmat varottelevat lapsiaan vaaroista koska he eivät halua lapselleen tapahtuvan mitään pahaa. Se on hyvä asia ja niin kuulu tehdäkin. Esimerkiksi kuuma uuni tai tulenliekki, ovat asioita, joista lasta on varoitettava, ettei tule vakavia palovammoja tai syty tulipaloa.
Ennen vanhaan ennen teknologian ihanaa taivasta, elämä oli pitkälti tuskaa ja hikeä hengissä selviämisessä ja vapaa-aika oli kovasti kortilla. Ihmiselo oli kovaa ja ihmiset vanhenivat nopeasti ja kuolivat nuorina, parhaiten pärjäsivät vahvat ja varakkaammat, heikoilla ja köyhillä meni huonommin.
Voiko mihinkään tuotettuun tietoon luottaa sataprosenttisesti? Alkuräjähdys tuli ja meni, ja nyt pukkaa uutta ”tietoa” asiasta. Mikä ruoka milloinkin on terveellistä tai epäterveellistä, ja selityksiä ihmisten käyttäytymiseen johtavista syistä esitetään täydellä varmuudella aikansa, kunnes nekin kumotaan ja uutta ”tietoa” pukkaa tilalle.
Mitkä asiat vaikuttavat kohdallasi siihen, että elämäsi on mielekästä ja onnellista? Mikä tai mitkä asiat antavat elämällesi tarkoituksen?
Jostakin luin tuon lauseen vastikään. Se on niin totta. Mietin omaa elämääni, pitkäaikaista avioliittoani suuresti rakastamani miehen kanssa. 30 vuotta on tullut yhteistä taivalta tallattua. Tuohon aikaan mahtuu paljon kaikkea laidasta laitaan, ilosta suruun, nuoruuden tarmoa ja uhkua ja täydellistä uupumusta.