Voiko mihinkään tuotettuun tietoon luottaa sataprosenttisesti? Alkuräjähdys tuli ja meni, ja nyt pukkaa uutta ”tietoa” asiasta. Mikä ruoka milloinkin on terveellistä tai epäterveellistä, ja selityksiä ihmisten käyttäytymiseen johtavista syistä esitetään täydellä varmuudella aikansa, kunnes nekin kumotaan ja uutta ”tietoa” pukkaa tilalle.
Uskonnolliset yhteisöt varmoine opetuksineen muuttavat kaikessa hiljaisuudessa oppejaan, mutta aina ne ovat mielestään oikeassa tulkinnoissaan ja nihkeästi jos ollenkaan myöntävät erehtyväisyyksiään. Selityksiä kuvaa ilmiö, jossa kissa tipahtaa aina jaloilleen maahan, heittää sen sitten miten päin ja miten korkealta tahansa ilmaan; koskaan ei tapahdu vahinkoa. Oikeassa ollaan aina, vaikka ajatukset ja käsitykset muuttuvat ja kumoavat toisiaan ja niiden tiimoilta kurmuutetaan uskovia mennen, tullen ja palatessa. Ja sama homma jatkuu vuosikymmenestä toiseen; säännöt muuttuvat, mutta kurmuutus jatkuu.
Ihmisiä vedätetään, tahattomasti ja tahallisesti, ja se menee narun nokassa, joka ei kykene analyyttiseen ajatteluun ja kritisointiin. Jos joku ihminen tai yhteisö harrastaa mielenhallintaa ja manipulointia, silloin oma ajattelu on kiellettyä, ja jos tähän suostuu, vapaaehtoisesti tai pakotettuna ja peloteltuna, on täysin muiden vedätettävissä.
Hienosyisempää ja piilotetumpaa on mielenhallinta ja vedätys silloin, kun tieto tuotetaan kirjan tai median muodossa, tiedon vastaanottaminen on omavalintaista ja tiedontuottaja on verhottu asiantuntijuuteen, keksittyyn tai todelliseen. Yhtä kaikki todellinenkin asiantuntija on asiantuntija niin kauan kuin toisin todistetaan, ja historia opettaa meille sen, että asioita todistetaan hyvin usein uudestaan, vanhoja oppeja kumotaan ja asiantuntijat tuuppivat toisiaan asiantuntijapalleilta pois noustakseen itse sinne pullistelemaan ”tietojensa” kanssa.
Ennen vanhaan, kun tietoa ei ollut niin helposti saatavilla, säästyi monelta ”tietosodalta” ja pääkoppa ei rasittunut moisesta ilkimyksestä. Tietämättömyyden auvoisuus johti myös sairauksiin ja kuolemiin, kun ei osattu varoa vahingollisia asioita tiedon puutteesta johtuen. Mutta yhtä kaikki ystävämme Luolamies olisi ihmeissään tämän nykymaailman keksintöjen (kännykkä, sydämentahdistin, vaihteiston synkronointi, rintaliivit), tietotulvan ja asiantuntijuuksien kanssa yhtä lailla kuin mekin olisimme ihmeissämme Luolamiehen tietomäärän kanssa, jonka avulla hän aikoinaan selvisi hengissä.
Useimmilla ihmisillä on kova tiedonjano ja aito halu toimia oikein monissa asioissa. Siinä kun sitten yrität ojentautua aina uusimman tiedon mukaisesti, niin saatat hukata kokonaan kosketuksen omaan ”maalaisjärkeesi”, jonka pohjalta sinun tulisi aina kaikkea saamaasi tietoa käsitellä. Omaan kokemukselliseen perustuva tieto on tavallaan ”järeämpää” kuin kahdenkäden tieto, ellei asiaa ole perusteellisesti tutkittu ja pidemmältä ajalta hyväksi ja todeksi havaittu useamman ihmisen toimesta.
Jos menetät oman ajattelusi etkä luota enää itseesi ja omaan järjen ääneesi enää ollenkaan tai vain vähän, olet tosi pahasti vedätettävissä. Ja vedätyksiähän riittää, voi hyvänen aika miten paljon niitä riittääkään! Niitä on joka lähtöön, ja usein jos niitä alkaa tarkastella hieman tarkemmin suurennuslasin kanssa, takaa löytyy hyötynäkökulma, valta tai bisnes.
Noh, valtaa pitää olla, jotta yhteiskunnassa säilyy järjestys ja bisnestä pitää olla, jotta itse kukin pysyy leivässä kiinni. Mutta ehdottomuus ja vedätys ovat huonoja kumppaneita molemmille, koska ne aiheuttavat pahoinvointia ihmisissä.
Minusta on tullut kaiken ”tietotulvan” keskellä tosi epäileväinen, minun on vaikea uskoa oikein mihinkään saamaani tietoon sata lasissa. Toisaalta en edes jaksa perehtyä moniinkaan asioihin sen takia, koska en voi kuitenkaan kunnolla uskoa saamaani tietoon. Parhaimmillaankin tieto on minulle totta, kunnes toisin todistetaan, niin usein olen pettynyt saamaani tietoon.
Jos kaikki ”tieto” ruuasta, terveydestä, uskosta tai tieteestä laitetaan rinnakkain, siitä tulee vain hirveän ristiriitainen ja masentavakin olo, koska lopulta mitkään asiat eivät enää ole joidenkin tutkimustulosten mukaan hyviä. Syöt voita, kun joku lääkäri kehottaa siihen, ja kohta et syökään, kun joku toinen lääkäri kehottaa lopettamaan sen syömisen. Sitten siirryt kevytmargariiniin, kun se on niin terveellistä, ja kohta se onkin pannassa ja laitat jonkun asiantuntijan kehotuksesta leipäsi päälle tuoretta avokadososetta niin kauaksi aikaa, kunnes hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti selviää, miten paljon jotain hitsin myrkkyä se sisältääkään.
Eli aina jonkun sortin tutkimustuloksen perusteella jok’ikinen ruoka-aine on jollakin tavalla epäterveellistä. Kyllähän semmoinen masentaa, ja kohta ei halua laittaa mitään suuhunsa tai sitten syö mitä sattuu, kun mikään ei ole kuitenkaan terveellistä.
Alkuräjähdyksen kanssa minulla kävi niin, etten ehtinyt teoriaan perehtymään, kun se jo kumottiin. Onneksi en ehtinyt, sillä se olisi ollut silkkaa ajanhukkaa.
Kristinuskon asioissa kyselen usein käsitysten ja selitysten perään, esimerkiksi että miksi Paavalin jotkut selitykset ovat pyhiä ja vastaansanomattomia ja joillakin hänen selityksillään ei ole tänä päivänä mitään painoarvoa. Asialle on kuulemma olemassa hyvä selitys, jota minulle ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä kerrottu. Taitaa olla ”rusinat pullasta” -toimintaa koko homma.
Samoin olen kysellyt, miksi niin Raamatussa kuin nykypäivänäkin tapahtuu niin paljon ”kirveellä taivaaseen” -toimintaa, kun samaan aikaan puhutaan uskon lahjaluontoisuudesta. Paavalikin haukkui eksyneitä galatalaisia hulluiksi, mutta mikä hullu se sellainen on, joka ei ole saanut uskon lahjaa Jumalalta, hullu Jumalan armosta vai sen puutteesta?
Siltikin mitä ilmeisimmin asiantuntijoita kannattaa kuunnella, vaikkakin kriittisesti ja omaa järjen ääntä kuunnellen. Joskus kamppailun voittaa asiantuntija ja joskus oma järkikulta.
Toivottavasti luit kirjoitukseni syvän epäilyksen vallassa ja omaan järkeesi nojaten. Tosin en mikään asiantuntija edes yritä ollakaan, kunhan vain pölöttelen mitä nyt milloinkin sattuu päässäni pörräämään, mutta just pölötykseen sitä vasta pitääkin kriittisesti suhtautua – ainakin niin kauan kunnes toisin todistetaan.
Artikkelikuvan aivot ovat Allan Ajifon kuva (Flickr).
