Joukko kirkollisia toimijoita järjesti keväällä seminaarin otsikolla ”Mindfulness tulee – tiedostaako kirkko?” Myös kristinuskon ja joogan suhteesta on järjestetty monenlaisia esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia. Hiljattain järjestetyillä joogafestivaaleillakin keskusteltiin kirkon suhteesta joogaan.
”Miksi tämän perjantain pitää olla niin piinaavan tylsä ja pitkä?” Jotenkin tähän tapaan muistan tuumineeni teini-ikäisenä sen jälkeen, kun olin ottanut kiivaasti yhteen vanhempieni kanssa siitä, saanko minä lähteä kavereiden kanssa pitkäperjantaina kartsalle vai en.
Elokuvan perusjuonessa ei ole juonipaljastusten vaaraa, mikäli Raamatun tarina Nooan arkista on tuttu. Elokuvan juonen rajoittaminen ainoastaan siihen, mitä Raamatussa nimenomaan kerrotaan, olisi kuitenkin turhauttavaa, ja tuloksena voisi olla ennemminkin lyhytelokuva.
Reilu puolitoista vuotta sitten siirryin seurakuntapapin tehtävistä yliopistoon kirjoittamaan väitöskirjaa. Samalla tulin siirtyneeksi kirkon sisäpiirin – siis kirkon työntekijöiden ja aktiivisten seurakuntalaisten – ulkopuolelle.
Mikael Pentikäisen vastikään julkaistu kirja ”Luottamus” pitää sisällään paitsi henkilökohtaisia kokemuksia myös syvempää ja ajoittain raskaslukuista analyysia luottamuksen merkityksestä ja roolista tässä maallisessa maailmassa, jota ihmissuhteet hallitsevat ja värittävät, ja jota luottamus lopulta kannattelee.
Tämän numeron ensimmäisessä artikkelissa Amélie Liehrmann käsittelee historiallisten anteeksipyyntöjen problematiikkaa vähän aikaa sitten ilmestyneen teoksen Voiko historiaa hyvittää? pohjalta. Anteeksipyyntöjä käsitellään kirjassa monesta näkökulmasta, myös teologisesta.