Näkemys-palstalla Vartijan valitsemat blogikirjoittajat herättävät keskustelua ja mielipiteitä. Tutustu ja osallistu keskusteluun!
Tukholmassa automaattiaseen tappava luoti tavoitti häämatkaltaan palanneen nuoren naisen. Ruotsalainen kansanradio kysyi seuraavana viikonloppuna kansalaisilta: miten pysäyttää ihmisen mielettömältä tuntuva pahuus?
”vetoisessa kirkossa hetken, kun suitsutussavu laskeutuu” (T. S. Eliot: Burnt Norton II)
Matti Repo pohti äskettäisessä Radio Dein piispan kyselytunnin haastattelussa (29.5.2019) kansankirkon tilaa ja näkymiä laskevien tilastojen valossa. Hän pohdiskeli jäsenten ”sisäistä suhdetta kirkon asiaan” ja Jumalauskoa ”elämän perustana ja mielekkyystekijänä”.
Vuonna 1984 olin kuusivuotias pyhäkoululainen, joka lauleli Jumalan kämmenestä, jossa kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on. Olin tuolloin vielä autuaan tietämätön siitä, että kirkossa tila on ahtaampi kuin Jumalan kämmenellä.
∞ Ensimmäisellä kerralla Pellinen ei nähnyt minua, hän näki vain vastaantulijan. Yleisen mielipiteen mukaan sitä ei lasketa kohtaamiseksi. Mutta minä näin hänet.
Arkielämää leimaavat pettymykset. Päiviämme pyörittävät ympäriltämme tulevat vaateet ja tarpeet, joiden täyttäminen on ensisijaisen tärkeää.