Suomalaisen ja amerikkalaisen teologisen keskustelun eroista
Olen puolivillaisesti seurannut Vartijassa käytyä keskustelua, jota Yhdysvalloissa toimivat suomalaiset teologianopettajat ovat käyneet.
Olen puolivillaisesti seurannut Vartijassa käytyä keskustelua, jota Yhdysvalloissa toimivat suomalaiset teologianopettajat ovat käyneet.
Usko on niin yksinkertaista ja helppoa, että pieni lapsikin sen osaa. Usko avautuu lapsenmielisille ja on salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä. Uskon salaisuudet avautuvat Pyhän Hengen kautta. Usko ei ole monimutkaisia teologisia mietintöjä. Usko ei ole järjen asia.
”Armon horisontit – huomisen luterilaisuus” on tämänkertaisten synodaalikokousten synodaalikirja. Kirjaa voi pitää vuoden merkittävimpänä teologisena teoksena Suomessa. Hiippakuntien kapitulit ovat lähettäneet sen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeille. Siten kirja ei vain nauti piispallista arvovaltaa vaan se myös tavoittaa suuren joukon teologeja.
Ensin täytyi jonottaa viisi tuntia kolmessa eri toimistossa bussilipun saamiseksi. Sitten bussi kulki kolme tuntia länteen. ”Maailman alkukantaiselle laidalle”, kuten minua Havannassa varoitettiin.
Näin pääasiäistunnelmissa minun on syytä tunnustaa: mielestäni uskonnon tutkimusta tulisi lisätä. Tähän on monia perusteita. Länsimaissa kristillisten instituutioiden merkitys on vähentynyt huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana, mutta maailman aseellisissa konflikteissa uskonto tuntuu saaneen entistä suuremman painoarvon, kun kansallisvaltioiden väliset suursodat ovat korvautuneet paikallisilla kapinaliikkeillä.
Tarton yliopiston senaatti ja neuvosto ovat päättäneet 30. kesäkuuta toteuttaa yliopiston rakenteellisen uudistuksen, jossa yhdeksän itsenäisen tiedekunnan sijasta jää vuoden 2016 alusta lähtien jäljelle neljä.