Luterilaisen Teologisen instituutin ja ortodoksisen Pyhän Platonin seminaarin yhteistyösopimuksen allekirjoitustilaisuus. Vasemmalla metropoliitta Stefanos ja oikealla rehtori Ove Sander. Kuva: Tiiu Pikkur
Tarton yliopiston senaatti ja neuvosto ovat päättäneet 30. kesäkuuta toteuttaa yliopiston rakenteellisen uudistuksen, jossa yhdeksän itsenäisen tiedekunnan sijasta jää vuoden 2016 alusta lähtien jäljelle neljä.
Itsenäisenä tiedekuntana lopettaa silloin toimintansa myös teologinen tiedekunta ja siitä tulee instituutti filosofisen tiedekunnan sisälle.
Tarton yliopiston päätöksen ymmärtämiseksi on tarpeen tarkastella hieman asian laajempaa kontekstia. Euroopan yhteiskuntien tämän päivän uskonnollisuus ilmenee hyvin eri tavoin.
Hartmut Lehmann puhuu sekularisaatiosta kirkollisuuden tai kristillisyyden perääntymisenä (Entkirchlichung, Dechristlichung). Yhteiskunnissa, joissa on omaksuttu vahvat sekulaariset katsomukset, on teologia poistettu jo kauan sitten yliopistojen opetusohjelmista. Niin tehtiin Ranskassa ja Australiassa.
Tarton yliopisto. Kuva: Wikimedia Commons.
USA:ssa ja eri puolella Länsi-Eurooppaa on sekularisaation ohella vaikuttanut eniten pluralismi, jonka seurauksena on erotettu valtion yliopistoihin historiallisena perinteenä sinne jääneet teologiset tiedekunnat kirkoista ja muutettu filosofisten tiedekuntien osastoiksi tai jätetty ne toimimaan itsenäisinä tiedekuntina mutta muutettu opetusohjelmat vertailevan uskontotieteen opetusohjelmiksi.
Teologiset tiedekunnat eivät ole opettaneet enää niin sanotusti ”raamatullista” kristinuskoa eivätkä harjoittaneet vakaumussivistyksen antamista/opettamista.
Lännen kulttuurikertomukseen kuuluneet humanistiset alat syntyivät Virossa suurelta osin uudelleen 1990-luvulla.
Teologialle annettiin yliopistossa takaisin sen paikka, jonka neuvostovalta oli vuonna 1940 siltä ottanut.
Saksalaisetkaan eivät olleet II maailmansodan aikana valmiit perustamaan uudelleen teologista tiedekuntaa yliopistossa.
Myöhäiskeskiaikainen kriittinen skolastiikka, nominalismi, oli luopunut teologian määrittelystä teoreettisena tieteenä ja suonut sille ainoastaan käytännöllisen tieteen luonteen.
Teologisten totuuksien tietäminen oli välttämätön tietyn päämäärän, autuuden, saavuttamiseksi.
Valtiokirkollisuuden lakattua muuttui kysymys teologisen tiedekunnan oikeutuksesta yliopistossa uudelleen ajankohtaiseksi. Teologit tai papit eivät olleet enää valtion virkamiehiä, joita oli tullut juuri tästä syystä yliopistoissa ennen kouluttaa.
Virolaisten keskuudessa oli alkanut 1800-luvun lopulla versoa idea itsenäisestä kansallisesta vapaakirkosta, jonka papisto olisi koulutettu vironkielisessä teologisessa akatemiassa. Vaihtoehtoa vironkielisestä teologisesta korkeakoulusta tarjosivat virolaiset teologit vuonna 1917 myös tulevalle uudelle virolaisten kansalliselle vapaakirkolle. Vuonna 1919 päätettiin kuitenkin aloittaa Tarton yliopiston virolaistaminen ja muuttaminen kansalliseksi yliopistoksi.
1930-luvulla alettiin teologi Uku Masingin johdolla puhua saksalaisen teologian virolaistamisesta. Vastareaktiona perustivat baltiansaksalaiset vuonna 1931 Tarttoon itsenäisen saksankielisen Luther-Akatemian. Viron teologian historiassa tunnetaan näin ollen jo ennen 1990-luvun alkua teologista sivistystä antavan kahden instituution periodi.
Vuodesta 1991 lähtien on Viron luterilainen kirkko saanut teologisesti koulutettua papistoa 1946 perustetusta Teologisesta instituutista (Usuteaduse Instituut), 1992 perustetusta Tarton Teologisesta akatemiasta ja 1991 perustetusta Tarton yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Instituutti ja Tarton Teologinen akatemia yhdistyivät 2013, joten käytännössä on jäljelle jäänyt kaksi oppilaitosta, joista on mahdollisuus siirtyä pastoraaliseminaarin kautta Viron kirkon palvelukseen. Vuosina 1991-2013 on Tarton teologisessa tiedekunnassa väitellyt 32 tohtoria, 134 maisteria ja valmistunut 354 teologian kandidaattia. Viron kirkon palvelukseen on heistä vihitty kuitenkin ainoastaan 32 henkilöä. Valtaosa on siirtynyt muihin tehtäviin.
Yliopiston sisäisistä reformiaikeista tietämättömänä ulkopuolisena kyseenalaistin itsenäisen tiedekunnan olemassaolon julkisuudessa viime vuoden syyskuussa tehdyssä lehtihaastattelussa (Postimees 28.09.2013 Miks kristlus nii keeruliseks muutus?). Pohdiskelin silloin tiedekuntakysymystä toisista lähtökohdista, lähinnä siitä, olisiko Raamatun ja uskontojen historiallinen tutkiminen teologisesti paras mahdollinen tapa sitä tehdä. Tarvitaanko siihen välttämättä yliopiston yhteydessä toimivaa itsenäistä tiedekuntaa?
Melko sivistymätön vastahyökkäys kirkollisessa mediassa ja tiedekunnasta osoitti, että olin osunut sattumoisin johonkin erittäin arkaan kipupisteeseen. Puoli vuotta myöhemmin voin todeta, että olin intuitiivisesti aavistanut tulevan kehityksen oikein.
Teologinen tiedekunta on ollut yliopiston pienin. Opiskelijoita oli viime vuoden lukukauden alussa teologisessa yhteensä 204. Yliopiston pienin tiedekunta piti kandidaattien ja maisterien promootion yhdessä, sillä ei ollut järkevää järjestää kahta juhlatilaisuutta lopputodistuksen antamiseksi 29 ihmiselle. Samaan alaan kuuluvassa filosofisessa tiedekunnassa annettiin maisteripromootiossa 167 maisteritodistusta ja kandidaattien promootioita täytyi järjestää peräti kaksi, sillä 250 lopettajaa ei olisi mahtunut kerralla yhdessä kutsuvieraitten kanssa yliopiston juhlasaliin.
Teologisessa tiedekunnassa on yhteensä 25 työntekijää, filosofisessa 403. Molemmat ovat historiallisia tiedekuntia, kumpikin on perustettu vuonna 1632. ”Filosofisessa tiedekunnassa eivät ammatti ja tiedekunnan identiteetti ole keskenään sidoksissa,” toteaa tiedekunnan dekaani Margit Sutrop ja toivottaa myös teologit tervetulleeksi filosofiseen tiedekuntaan korostaen, että nimeä olennaisempi on oman erikoisalan identiteetti.
Teologisen tiedekunnan dekaani Riho Altnurme on kuitenkin yhdessä Viron luterilaisen kirkon ja Viron Kirkkojen Neuvoston kanssa huolissaan tiedekunnan historiallisen nimen menettämisestä, sillä huolena on, että nimen mukana menetetään myös identiteetti. Yliopiston rehtori Volli Kalm ei usko tällaiseen nimimagiaan. Nimeä oleellisempi on sisältö ja taso sekä tunnettuus maailman tiedeyhteisöissä. Vuosien aikana on muuttunut myös teologisen tiedekunnan oma profiili. Luterilaisen teologian oppituoli lakkasi olemasta jo vuosia sitten. Varsinaisen teologian sijasta on kehitys vienyt vahvasti vertailevan uskontotieteen opetusohjelman suuntaan.
Nimestä puhuttaessa olisi nyt paikallaan vakavasti pohtia teologisen tiedekunnan nimen vaihtamista. Vironkielinen nimi Usuteaduskond viittaa enemmän eräänlaiseen “uskontieteeseen”. Molemmat ovat epätarkkoja nimityksiä. Teologiaa sen klassisessa merkityksessä ei enää sekulaareissa yliopistoissa tehdä. Teologia on käsitetty 1800-luvulta lähtien muutenkin lähinnä lähdehistorialliseksi tutkimukseksi.
Analyyttisesti suuntauneessa teologiassa on puolestaan pyritty selventämään teologisia käsitteitä ja lausumia. Lopullisesti selittämättömäksi jäävällä jumala-käsitteellä ei selitetä tieteellisesti kuitenkaan uskottavasti mitään. Ja toisaalta, koska käsite on selittämätön, sillä voidaan teologiassa selittää kaikki asiat. Usko taas on tarkoitettu pysymään tutkimattomana salaisuutena, jota voidaan teologien mielestä ymmärtää vain uskolla, ei järjellisellä tutkimisella.
Sopivampi nimivaihtoehto tulevalle Tarton yliopiston Filosofisen tiedekunnan teologiselle instituutille olisi uskontotieteen ja uskontotutkimuksen instituutti (religiooniteaduse ja -uuringute instituut), jossa esimerkiksi antiikin alaan kuuluvan raamatuntutkimuksen ohella tutkittaisiin historiallisia ja nykypäivän uususkontoja (uushenkisyyttä).
Tallinnan Teologinen instituutti (Usuteaduse Instituut) on antanut kirkolle 1990-luvulta lähtien 66 uutta pappia eli puolet enemmän kuin teologinen tiedekunta. Keskeisiä virolaisen teologian nykykanavia ovat UI:n kaksi julkaisusarjaa UI:n Toimitukset, jossa on vuodesta 1985 alkaen julkaistu 21 teologian eri alojen perusoppikirjaa ja muuta julkaisua. Toinen sarja on UI:n Oppikirjallisuus (Lue lisää Jussi Rytkösen artikkeleista Virolainen teologia elpyy. – Kotimaa 15.05.2014 sekä Virolainen teologia pitkässä nousukiidossa – KotimaaPro 12.05.2014).
UI:ssa tarjoaa uusia opiskelupaikkoja kristillisen kulttuurihistorian suosittu maisteritasoinen opetusohjelma. Instituutin yhteyteen on liittynyt entinen Tarton Teologinen akatemia ja Viron apostolisen ortodoksisen kirkon Pyhän Platonin seminaari. Teologisella instituutilla saattaisi näin ollen olla hyvät edellytykset kehittyä tulevaisuudessa Viron kirkkokuntien korkeakouluksi.
Riho Saard
