Joulukoristeisiini kuuluu pieni savienkeli, jonka esikoiseni on askarrellut alakoulun kolmannella luokalla. Erityistä tässä savienkelissä on se, että se on mielestäni aivan edellisen presidenttimme Tarja Halosen näköinen.
Jouluna pieni tulee suureksi. Pienen lapsen syntymä muuttaa koko maailman. Nykymaailman kulutuskulttuurin, kaikkimulleheti-asenteen ja ”enemmän on paremmin” -mentaliteetin keskellä joulun sanoma tuntuu oudolta, vieraalta ja kaukaiselta.
Tapani Vauhkosen romaanissa Jouluna pääsiäinen on monta kiinnostavaa juonen ja kerronnan tasoa – mutta niitä on aivan liikaa yhteen teokseen.
Olipa kerran mies, jonka nimi oli Jeppe. Jeppe oli saanut alkunsa viime sotien alla venäläisnuorukaisen raiskattua suomalaistytön, Marian, jolla juuri oli ollut ensimmäiset kuukautiset.
Loppuvuodesta alkoi yrityksistä kuulua huolestuttavia viestejä: pikkujouluja joudutaan perumaan. Ystäväni työnantaja ilmoitti, että juhlat pidetään, mutta ruokajuomat on tuotava itse. Pomo kuitenkin ahdistui moisesta riistosta niin, että osti juomat omilla rahoillaan.
Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Kristityille ensimmäinen adventti aloittaa reilun parinkymmenen päivän mittaisen joulunodotuksen. Pitkä odotus päättyy viimein jouluyönä, jolloin Jumalan rakkauden ilmentymä Kristus syntyy maailmaan.