White Dog – opittu rasismi
Samuel Fullerin (1912–1997) White Dog (1982) on aiheeltaan edelleen erittäin ajankohtainen. Monitasoinen kauhudraama kertoo, kuinka rasismi opitaan ja kuinka siitä voi myös oppia pois.
Tuomas Hurme (s. 1987) on teologian maisteri, joka vapaa-ajallaan lukee kirjoja ja katselee elokuvia. Tajusi teini-ikäisenä katsottuaan Stanley Kubrickin elokuvia, että elokuvat voivat olla enemmän kuin viihdettä.
Samuel Fullerin (1912–1997) White Dog (1982) on aiheeltaan edelleen erittäin ajankohtainen. Monitasoinen kauhudraama kertoo, kuinka rasismi opitaan ja kuinka siitä voi myös oppia pois.
Afrikan mantereen mustan alkuperäisväestön elokuvakulttuuri alkoi kukoistaa 1960-luvulla siirtomaavaltioiden irrottaessa kuristusotettaan. Tämä mahdollisti Afrikan maiden itse määritellä ja ilmaista, millaista kuvaa heistä välitetään itselle ja muille. Enää kuvaa Afrikasta eivät välittäneet vain eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset elokuvat karikatyyrimäisine ja naivine kuvauksineen afrikkalaisesta alkuperäisväestöstä. Nämä kuvaukset olivat luonteeltaan holhoavia ja valkoista siirtomaa-aikaa glorifioivia. Oli tullut viimein aika…
100 vuotta sitten syntynyttä ruotsalaista mestariohjaaja Ingmar Bergmania on juhlittu Ruotsissa ja maailmalla näyttävästi. Myös Suomessa on järjestetty ohjaajan kunniaksi useita elokuvasarjoja, seminaareja ja muita tilaisuuksia. Ja onhan vielä tulossa ensi-iltaansa Jörn Donnerin uusi dokumentti Bergmanista. Espoon Hanasaaressa toimivassa ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa on juhlavuoden kunniaksi pidetty kuukausittain kuukauden Bergman-seminaari, joissa on käyty keskusteluita ja esitetty elokuvia….
Pawel Pawlikowskin uusi elokuva Cold War kertoo nimensä mukaisesti kylmästä sodasta Puolassa ja maailmalla. Pawlikowski ei ole elokuvissaan pelännyt käsitellä kotimaansa Puolan raskasta menneisyyttä 1900-luvulla.
Puolalaisen elokuvaohjaaja Andrzej Zulawskin (1940–2016) elokuva Possession (1981) on voimakas elokuvaelämys. Elokuva täynnä häiriintyneitä kohtauksia ja hulluuden rajoille vietyjä roolisuorituksia tuskin jättää katsojaansa kylmäksi.
Ranskan uuden aallon ohjaajiin kuulunut Jacques Rivette oli itselleni pitkään tuntematon ohjaaja. Olen tutustunut hänen teoksiinsa vasta hänen kuolemansa (2016) jälkeen, kun esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (Kavi) elokuvateatteri Orion ohjaajan muistoksi näytti sarjan hänen elokuviaan.