Cléo viidestä seitsemään – kuolema kulkee vierellä
Cléo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1962) on belgialaissyntyisen viime maaliskuussa kuolleen Agnès Vardan (1928–2019) pitkän uran yksi keskeisimmistä elokuvista.
Tuomas Hurme (s. 1987) on teologian maisteri, joka vapaa-ajallaan lukee kirjoja ja katselee elokuvia. Tajusi teini-ikäisenä katsottuaan Stanley Kubrickin elokuvia, että elokuvat voivat olla enemmän kuin viihdettä.
Cléo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1962) on belgialaissyntyisen viime maaliskuussa kuolleen Agnès Vardan (1928–2019) pitkän uran yksi keskeisimmistä elokuvista.
Luis Buñuel (1900–1983) oli espanjalainen surrealistisen elokuvan mestari, joka kerkesi urallaan vaikuttamaan Espanjan lisäksi Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa.
Paul Schrader (s.1946) on pitkän linjan elokuvakäsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti yhteistyöstä Martin Scorsesen kanssa.
Lars Von Trier on pohjolan tunnetuimpia ohjaajia ja yksi maailman ristiriitaisimmista kulttuurihahmoista. Trier on elokuvillaan ja julkisilla esiintymisillään hämmästyttänyt ja vihastuttanut jo 198o-luvulta lähtien.
Samuel Fullerin (1912–1997) White Dog (1982) on aiheeltaan edelleen erittäin ajankohtainen. Monitasoinen kauhudraama kertoo, kuinka rasismi opitaan ja kuinka siitä voi myös oppia pois.
Afrikan mantereen mustan alkuperäisväestön elokuvakulttuuri alkoi kukoistaa 1960-luvulla siirtomaavaltioiden irrottaessa kuristusotettaan. Tämä mahdollisti Afrikan maiden itse määritellä ja ilmaista, millaista kuvaa heistä välitetään itselle ja muille. Enää kuvaa Afrikasta eivät välittäneet vain eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset elokuvat karikatyyrimäisine ja naivine kuvauksineen afrikkalaisesta alkuperäisväestöstä. Nämä kuvaukset olivat luonteeltaan holhoavia ja valkoista siirtomaa-aikaa glorifioivia. Oli tullut viimein aika…