Aleksi Sakkolan-Leppänen luonnehti Vartijassa nykyisyyttä uusromantiikan ajaksi. Hän väitti, että ajan henki on hylkäämässä ylijärkeistetyn maailmankuvan ja suuntaamassa kohti avarampia näkymiä. Yhtenä uuden näkemyksen apostolina hän mainitsi Iain McGilchristin.
Juttu sai minut kiinnostumaan muun muassa siksi, että olin sattumoisin lukenut jotain samantapaista englantilaisessa aatekeskustelussa. Ted Gioia kirjoitti marraskuussa 2023 samanlaisen ajan hengen määrityksen kuin Sakkolan-Leppänenkin otsikolla ”Notes Toward a New Romanticism”. Jokunen kuukausi sitten Gioia palasi aiheeseen ja kehui, että kylläpäs nyt kirjoitetaan uusromantiikasta, mutta älkää unohtako, että minä sen keskustelun aloitin.
Gioian tekstin vauhdikkuus tuo mieleen kuuluisan maalauksen ”Vapaus johtaa kansaa”, jossa paljasrintainen nainen heiluttaa lippua kapinallisten kärjessä. Gioia: ”Romantiikan uusi paradigma järkytti Eurooppaa, kun se alkoi levitä. Kulttuurieliitti oli olettanut, että tiede ja järki hallitsevat kaikkea tulevaisuudessa. Mutta niin se ei mennyt.”
Sakkolan-Leppänen ei ilmaise itseään kovin helppotajuisesti (ei kyllä McGilchristkään). Itse ymmärsin häntä niin, että romantiikka nostaa esille ei vain uusia ajatuksia, vaan myös uusia tapoja kohdata todellisuus. Uskonnossa erityisen huomion kohteeksi nousevat rukousperinteet ja jumalanpalveluselämän käytännöt. Se, joka haluaa muuttaa käsityksensä todellisuudesta toisenlaiseksi, kuin mitä ahdistava ja manipuloiva teknokratia on hänelle vuosikymmenet tarjonnut, voi kokeilla kirkossakäyntiä.
Mikä saa minut uskomaan, että todella elämme uuden romantiikan aikaa? Vastaus: se esoteriaa esittelevä suomenkielinen kirjallisuus, jota kirjahyllyssäni on puolen metrin verran. Näissä uusissa tutkimuksissa esitellään esimerkiksi taiteilijoiden teosofisia ajatuksia 1800-luvun lopussa. Tai pohditaan ”arjen kummia kokemuksia” kuten mainiossa kirjassa Mielen rajoilla. On myös kirjoitettu alkemian historiaa ja otettu askeleita šamaanin polulla.
Jotkut ovat kyllästyneet järjen yksinvaltaan. Siitä se romantiikka alkaa.
Artikkelikuva: Eugène Delacroix’n maalaus Vapaus johtaa kansaa (1830). Kuva: Eugène Delacroix, Public domain, via Wikimedia Commons.
