Paulus Arajuuri. Kuva: Suomen palloliitto.

Stoalaiset ”sankarit”

Jalkapallon EM-kisojen alkumetreillä – kun Huuhkajatkin olivat vielä mukana – kerrottiin Ilta-Sanomien urheilusivulla 22.6. Guardian -lehden Football Weekly -podcastista, jossa keskustelijat intoutuvat ylistämään puolustaja Paulus Arajuurta. Viritellessään keskustelua Suomen ja Belgian pelistä brittipodcastin juontaja Max Rushden kysyi retorisesti: ”Voimmeko hetken puhua stoalaisista suomalaisista?” Kun stoalaisuus-käsitteen näkee nykyään liitetyn milloin mihinkin, heräsi kiinnostukseni tutkailla, mihin sillä tässä yhteydessä viitattiin – samalla se sai pohtimaan stoalaisuuden kytkemistä sankaruuteen.

Podcastin vieraana ollut norjalainen jalkapalloasiantuntija Lars Sivertsen aloitti Arajuuren ylistyksen: ”Rakastan Paulus Arajuurta. Isoa blondia. Hänestä on tullut meemi, kun hän laulaa kansallislaulua hymyssä suin. Hän on haltioissaan, että saa olla juuri siellä.” Muistammehan miten kansainvälinen tv-ohjaaja herkutteli kuvatessaan Pauluksen riemukasta laulua. Kun stoalaisuus on yleensä liitetty hyvin yksioikoisesti aina tunteettomuuteen, ei tällä kertaa siis siitä voinut olla kysymys.

Sivertsen kehui vuolaasti Pauluksen pelillisiä ominaisuuksia ja päätti ylistyksensä seuraavasti: ”Jos haluat ison keskuspuolustajan, joka menee laukausten tielle ja potkaisee pallon kauas pois, Paulus Arajuuri on juuri oikea mies.” Mielenkiintoinen oli myös erään kuuntelijan podcastiin lähettämä kysymys: ”Onko Paulus Arajuuri turnauksen onnellisin jalkapalloilija? Hän näyttää aina iloiselta laulaessaan kansallislaulua. Sen jälkeen hän saa pallon munilleen, ja hymyilee yhä.” Liittyisikö tämä stoalaisten suhtautumiseen vastoinkäymisiin? Paulushan näyttää olevan aina yhtä hymyä – tapahtuipa mitä tahansa.

Otan tähän taustavertailuksi pari esimerkkiä antiikin klassikkoteoksista, joissa kuvaillaan, miten stoalaiset suhtautuivat vastoinkäymisiin. Seneca kertoo tutkielmassaan Suuttumuksesta Cato nuoremmasta seuraavan anekdootin:

”Eräs mies löi kerran kylpylässä Marcus Catoa – harkitsemattaan, sillä kukapa Catoa olisi tieten loukannut. Jälkeenpäin Cato sanoi miehelle tämän hyvitellessä häntä ’En muista, että minua olisi lyöty.’ Hän piti parempana olla välittämättä kuin kostaa.”
(Suom. Jari Kaukua)

Nuorempi Cato oli myöhäisstoalaisille malliesimerkki, ja varsinkin Senecalla on paljon edellisen kaltaisia kertomuksia hänestä.

Cicero taas kertoo Keskusteluja Tusculumissa -teoksessaan stoalaisesta Poseidonioksesta. Suuri sotapäällikkö Pompeius halusi kuunnella kuuluisaa filosofia, mutta sai tietää tämän olevan sairaana. Hän kuitenkin kävi tervehtimässä Poseidoniosta ja pahoitteli, ettei saanut kuunnella tämän luennointia. Poseidonios vastasi:

”Kyllä sinä saat, en minä anna ruumiillisille tuskille niin suurta valtaa, että sinunlaisesi suuri mies olisi tehnyt luokseni turhan reissun.” (Suom. Veli-Matti Rissanen)

En tiedä viittasivatko podcastin keskustelijat ”stoalaisuudella” edellä esittämiini piirteisiin, mutta Pauluksen tyyni suhtautuminen pelissä saamiinsa osumiin on kuitenkin toissijaista verrattuna siihen, miten hänen koko olemuksestaan huokuu itseluottamus niin altavastaajina kuin Huuhkajat jokaiseen otteluunsa lähtivätkin.

Belgia-ottelua edeltäneenä päivänä 21.6. Ilta-Sanomien haastattelussa kirjoitettiin:

”Arajuuri valmistautuu Belgia-otteluun muun muassa mielikuvaharjoituksilla.
– Käyn läpi mahdollisia tilanteita: miten löydän mihinkin positiivisen ratkaisun, millaisia liikkeitä vastustajat tekevät ja mitä pitää huomioida? Latausta ei tarvitse erikseen hakea. Pitää jopa varoa, ettei se mene yli. Adrenaliini tulee automaattisesti kentälle kävellessä.”

Nyt olisi kovin houkuttelevaa liittää stoalainen ennaltavarautuminen podcastin keskustelijoiden määritelmään, mutta tuskinpa he tiesivät, mitä Paulus oli edellispäivänä sanonut. Näyttääkin, että stoalaisuus vain ylipäätään liitetään sankaruuteen: Sivertsenhan ihailee Arajuurta yli kaiken. Vaikka yhtäläisyysmerkeistä ei liene syytä pahastua, näyttää viimeaikainen stoalaisuutta käsittelevä kirjallisuus nyt koostuvan uudemmista sankaritarinoista, joiden viitekehykseksi on nimetty stoalaisuus. Toisaalta nämä sankaritarinat osoittavat että stoalaisuus on elinvoimaisimpia antiikin filosofisista koulukunnista, mutta peittyykö niiden alle stoalaisuuden syvempi merkitys? Oireellista myös on, että filosofiset teokset ovat nykyään enenevässä määrin selviytymisoppaita.

Lähteet

Ilta-Sanomat 21.6.2021: Huuhkajien jätti Paulus Arajuuri kertoo nyt, miksi hän laulaa Maamme-laulun aina hymyillen: ”Sillä hetkellä on aikaa tuntea”

Ilta-Sanomat 22.6.2021: Britit hullaantuivat Suomen kulttitopparista – verrataan Game of Thronesin hahmoon: ”Mieti sitä psykologista sotaa”

Cicero, Marcus Tullius (2009) Keskusteluja Tusculumissa. Suom. Veli-Matti Rissanen. Turku: Faros.

Seneca, Lucius Annaeus (2004) ”Suuttumuksesta” teoksessa Stoalaisuus. Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia. Toim Teija Kaarakainen ja Jari Kaukua. Helsinki: Gaudeamus.

Paulus Arajuuren kuva: Suomen Palloliitto.


Kirjoittaja

Olen kontiolahtelainen kirjailija ja julkaissut esseekokoelmat Kirjoituksia stoalaisuudesta (Kirjokansi, 2015) ja Brutuksesta - stoalaisesseitä (Kirjokansi, 2016). Esikoisesta on tullut uudistettu painos nimellä Kirjoituksia stoalaisuudesta (Basam Books, 2021) Esseet ovat filosofian harrastajan populaarifilosofisia pähkäilyjä.


'Stoalaiset ”sankarit”' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.