Silence. Kohtaus elokuvasta.

Silence – Jumalan hiljaisuus

Yhdysvaltalainen ohjaajalegenda Martin Scorsese on tehnyt 1960-luvulta asti aktiivisesti elokuvia näihin päiviin asti. Ensi kuussa on tulossa videopalvelu Netflixiin ja sitä ennen myös mahdolliseen rajattuun elokuvateatterikierrokseen myös Suomessa uusin elokuva The Irishman. Aiemmin tässä kuussa Scorsese oli lehtiotsikoissa kerrottuaan haastattelussa, ettei juurikaan pidä Marvelin supersankarielokuvista. Scorsesen kommentit aiheuttivat somemaailmassa valtavan vastareaktion, ja vihaiset kommentoijat ja jopa elokuvatoimittajat syyttivät Scorsesea elitismistä ja supersankarielokuvien vähättelystä, vaikka tämä oli sanonut haastattelussa vain oman mielipiteensä. 

Marvelin ja sen kilpailijoiden supersankarielokuvat kertovat paljon tästä ajasta, jossa ihmiset kaipaavat kaiken epävarmuuden keskellä selkeitä ja turvallisia tarinoita siitä, miten hyvä voittaa pahan. Martin Scorsesen elokuvat tulevat yleensä toisenlaisesta maailmasta. 

Scorsesen tunnetuimmat ja arvostetuimmat elokuvat tulivat 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin Yhdysvalloissa oli meneillään niin kutsuttu New Hollywood -virtaus, jolloin suuret elokuvastudiot antoivat ohjaajilleen vapaat kädet toteuttaa omia elokuviaan. Tuona ajanjaksona syntyivät muun muassa Roman Polanskin Chinatown (1974), Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt (1979) ja Scorsesen Taksikuski (1976) ja Kuin raivo härkä (1980). Scorsesen elokuvien päähenkilöt ovat usein järjestäytyneen yhteiskunnan silmissä hylkiöitä kuten Taksikuskin Travis Bickle, joka lähtee New Yorkin kaduille jakamaan omankädenoikeutta sekä tietyllä tapaa myös Kristuksen viimeisen kiusauksen (1988) Jeesus, joka fariseuksia vastaan kamppaillessa joutuu myös kamppailemaan omia inhimillisiä tunteitaan vastaan. 

Nuoret jesuiitat Silence-elokuvassa.

Nuoret jesuiitat Silence-elokuvassa.

Uskonnolliset teemat ovat vahvasti läsnä myös uudempaa Scorsesen tuotantoa edustavassa Silence-elokuvassa. Elokuva kertoo kahdesta portugalilaisesta jesuiitasta, jotka lähtevät Japaniin etsimään kadonnutta oppi-isäänsä, jota epäillään uskonsa luopumisesta japanilaisten panostuksen alla. Elokuva perustuu japanilaisen ja itsekin katolisen Shûsaku Endôn romaanin vuodelta 1966, josta Japanissa on tehty ensimmäinen filmatisointi 1970-luvulla, mutta joka on valitettavasti jäänyt täysin unholaan. Scorsese luki Endôn romaanin 80-luvun lopulla ja siitä saakka suunnitteli elokuvan toteutumista. Monien vaiheiden jälkeen elokuva valmistui vasta 2016.  

Eletään Herran vuotta 1633 Japanissa, jossa joukko lähetystyössä olleita jesuiittoja on kadonnut, heidän joukossaan isä Ferreira (Liam Neeson), jonka kouluttamat jesuiitat Rodrigues (Andrew Garfield) ja Garupe (Adam Driver) lähtevät etsimään. Japani oli 1600-luvulla – ja pitkään sen jälkeenkin – muusta maailmasta eristäytynyt maa, joka ainoastaan kauppasuhteiden kautta halusi olla tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Kristityt lähetyssaarnaajat nähtiin monella tapaa uhkana japanilaiselle perinteelle ja järjestykselle. Japanilainen esivalta pyrki kaikin keinoin estämään kristinuskon leviämisen maahan – lähetyssaarnaajia vangittiin, kidutettiin ja kuolemanrangaistuksen uhalla vaadittiin luopumaan uskostaan ja kieltämään Jumalan. Vainoista vastasivat eräänlaiset inkvisiittorit, jotka olivat hyvin perillä kristinuskon opeista ja oppeja väärentämällä pyrkivät kitkemään vieraan uskon pois. 

Rodrigues ja Garupe lähtevät vaaralliselle matkalle etsimään mestariaan. Huhut kertovat, että Ferreira olisi kidutuksen seurauksena luopunut uskostaan ja alkanut elää japanilaisena. Rodrigues ja Garupe eivät tätä usko ja vaaraa uhmaten päättävät löytää hänet. Matka alkaa Kiinasta, josta kaksikko salakuljetetaan Japanin rannikolle. Vaarallisen merimatkan jälkeen kaksikko kohtaa paikallisen kyläyhteisön, jolle kaksikko alkaa opettaa kristinuskon perusteita. Samalla kaksikko joutuu kohtaamaan sen faktan, että kristinuskosta opettamalla he samalla vaarantavat myös kyläläisten hengen sillä kristityksi kääntyneet koetaan yhteiskunnan vihollisiksi, ja rangaistuksena on kuolema. 

Elokuvan keskiössä on Andrew Garfieldin esittämä Rodrigues ja tämän kamppailu oman uskonsa kanssa. Elokuva käsittelee Rodriguesin uskonkamppailun kautta sitä miten pitkälle omassa uskossaan voi mennä – voiko toista ihmistä kehottaa uskomaan vaikka tietäisi, että sitä harjoittava ihminen joutuisikin kuolemanvaaraan. Usko näyttäytyy elokuvassa myös kantajansa hulluuteen asti vievänä voimana: etsiessään Ferreiraa ja opettaessaan japanilaisia alkaa Rodrigues pikku hiljaa nähdä itsensä Jeesuksena – marttyyrinä, joka kansa villitsijänä kuolee opetustensa tähden. Toisaalta epäilys oman uskonsa vahvuudesta ja Jumalan hiljaisuus voivat musertaa uskossaankin vahvan. Yksi elokuvan tärkeimmistä hahmoista on Yôsuke Kubozukan esittämä Kichijiro, joka on elokuvan eräänlainen Juudas-hahmo; tiukan paikan tullen hylkää uskonsa ja pettää opettajansa mutta joka aina kuitenkin palaa takaisin. Hänen kauttaan Rodrigues joutuu käymään läpi myös omaa uskoaan.

Silence-elokuvan juliste.

Silence-elokuvan juliste.

 

Rodriguesin jouduttua tekemisiin esivallan kanssa joutuu hän puolustamaan tekemisiään kristittyjen vainoista vastuussa olevalle kuvernöörille, joka vertaa kristinuskoa puuhun, joka kuihtuu Japanin huonossa maaperässä, ja kirkkoa rumaan naiseen, joka on liian rakastunut vastahakoiseen mieheensä. Rodrigues puolustaa kristinuskoa universaalina totuutena, joka kuihtuu Japanissa vain, koska hallitsijat kitkevät sen pois.

Silence on viimevuosien Hollywood-tuotantojen ehdotonta kärkeä. Se käsittelee filosofisesti uskonnon merkitystä ihmiselle ja kokonaiselle yhteisölle. Samalla se tuntuu kysyvän, millä oikeudella ja millä tavoin omaa uskoa ja kulttuuria voi vieraassa yhteiskunnassa levittää. Suuria katsojamääriä ei Scorsesen vajaa kolme tuntia kestävä uskonnollinen piina kerännyt, mutta se ei tuskin ollut yllätys. Joka tapauksessa Silence hieno elokuva, joka tarjoaa paljon uskonnoista, filosofiasta ja kirkkohistoriasta kiinnostuneille.

 

Lue myös Marja Kuparisen arvio elokuvasta vuodelta 2017.


Tuomas Hurme

Kirjoittaja

Tuomas Hurme (s. 1987) on teologian maisteri, joka vapaa-ajallaan lukee kirjoja ja katselee elokuvia. Tajusi teini-ikäisenä katsottuaan Stanley Kubrickin elokuvia, että elokuvat voivat olla enemmän kuin viihdettä.


'Silence – Jumalan hiljaisuus' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.