The Bride! – feminismiä haudan takaa

Brittiläinen Mary Shelley (1797–1851) julkaisi vuonna 1818 yhden maailman tunnetuimmista kauhukertomuksista Frankenstein, or The Modern Prometheus, josta on tehty lukemattomia elokuvia ja näytelmiä ja jonka vaikutus kauhu -ja tieteiskirjallisuuteen on lähtemätön. Viime vuonna ilmestyi Guillermo del Toron ohjaama Frankenstein, joka on nyt peräti yhdeksän Oscarin ehdokas. Tänä vuonna on vuorossa paremmin näyttelijänä tunnetun Maggie Gyllenhaalin toinen pitkä ohjaus The Bride! Vaikka del Toron ja Gyllenhaalin teokset ammentavat samasta teoksesta, niin elokuvat eivät voisi olla kauempana toisistaan. Del Toron elokuva oli tyylitelty goottilainen kuvaus yksinäisyydestä ja erilaisuudesta sekä tietysti ikuisen elämän tavoittelusta. Gyllenhaalin The Bride! on kuin huutomerkki feminismin puolesta, joka elokuvakerronnan puolesta on varma menemään äärettömyyksiin.

1930-luvulla James Whale ohjasi mahdollisesti tunnetuimman Frankenstein-filmatisoinnin ja sen jatko-osan The Bride of Frankensteinin, jossa yksinäisyydestä kärsivä hirviö saa itselleen arvoisensa vaimon. Ehkä kunnioituksesta Whalesin elokuvia kohtaan Gyllenhaal on siirtänyt elokuvansa tapahtumat gangstereiden ja tyylikkäiden pukujuhlien 1930-luvulle. The Briden! tarinan pohjalla on erityisesti The Bride of Frankenstein. Nuori nainen Ida (Jessie Buckley) viettää aikaansa heilastelemalla rikollispomo Lupinon (Zlatko Burić) miesten kanssa. Tässä on muuten ilmeinen kunnianosoitus näyttelijä-ohjaaja Ida Lupinolle. Ida ei kuitenkaan ole kuka tahansa nainen, joka alistuisi kohtaloonsa ja toteuttaisi miesten halut, vaan hän on rääväsuinen ja sanoo kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Hän onnistuu suututtamaan gangsteripomon, ja niin Ida päättää henkensä.

Samaan aikaan jo 1800-luvulla uudelleen luotu ja henkiin herätetty Frankensteinin hirviö Frank (Christian Bale) on kyllästynyt olemaan yksin ja kaipaisi seksiä ja rakkautta. Frankin intohimona on käydä elokuvissa katsomassa Ronnie Reedin (Jake Gyllenhaal) musikaaleja, mutta viimein hän päättää, että yksinäisyys saa luvan riittää ja hän kääntyy tohtori Euphroniuksen (Annette Bening) puoleen. Frank saa viimein suostuteltua vastahankaisen tohtorin auttamaan itseään, ja niin he käyvät yhdessä kaivamassa Idan ruumiin ylös ja herättävät tämän henkiin. Tehtävä onnistuu, ja niin Idasta tulee The Bride. The Bride ei muista mitään entisestä elämästä, ja Frank kertoo heidän menneen aikaisemmin naimisiin ja että The Bride kärsii onnettomuuden seurauksena muistinmenetyksestä.

Frank ja morsian lähtevät ulos juhlimaan, mutta epäsovinnainen pariskunta ei sovi kaupungin yöelämään, ja kun epämääräinen mieskaksikko yrittää raiskata morsiamen, syyllistyy Frank kahteen tappoon, minkä takia kaksikko saa periksiantamattomat poliisit peräänsä. Etenkin kun pariskunta syyllistyy vielä poliisin kuolemaan, alkaa Bonnie ja Clyde-tyylinen takaa-ajo, jonka aikana syyllistytään tappoihin ja varkauksiin, eivätkä ainoastaan poliisit, vaan myös gangsterit ovat heidän perässään. Morsian aloittaa kenties tahtomattaan myös naisliikkeen, missä naiset pukeutuvat morsiamen näköiseksi ja hyökkäävät asein yhteiskuntaa vastaan. Frankin ja Morsiamen perässä ovat etsivät Jake (Peter Sarsgaard) ja tämän sihteeri Myrna (Penélope Cruz), jota ei naiseutensa takia tunnusteta oikeaksi poliisiksi. Morsian nousee hirviön ohi tarinan keskushahmoksi, joka saa tajuntaansa viestejä itseltään Mary Shelleyltä ja pistää kaikessa patriarkaattia kampoihin niin, että osansa saavat niin gangsterit kuin korruptoituneet poliisitkin. Ainoa, joka naisten ohella suhtautuu morsiameen ihaillen, on itsekin toiseudesta kärsinyt Frank, jonka tosin itsekkäistä tarpeista koko sotku on saanut alkunsa.

Maggie Gyllenhaalin puolesta on ainakin todettava, että hän on uskaltanut rohkeasti lähteä uudistamaan tuttua tarinaa, mistä on jo entuudestaan tehty lukemattomia sovituksia. Gyllenhaal yhdistelee vakavaa draamaa, kauhua, musikaalia ja komediaa, niin että siitä syntyy keitos, jonka maku ei ole tasainen. Vaikka teos tuntuu aluksi omaperäiseltä, sisarteos löytyy vain muutaman vuoden takaa elokuvasta Joker: Folie à Deux, missä Batman-sarjakuvista tuttu konna löytää itselleen rakkauden. Vaikka tuota Joker-elokuvan jatko-osaa parjattiinkin paljon, elokuva oli minusta jopa perempi kuin yliarvostettu edeltäjänsä. Se on myös parempi elokuva kuin The Bride, joka menettää vahvasta lähtöasetelmista huolimatta nopeasti makunsa.

The Bride! on yliampuva teos, joka ei tunnu ottavan mitään vakavasti. Jopa hyvistä ja hillityistä rooleistaan tunnettu Buckley, joka samaan aikaan on Oscar-ehdokkaana surullisesta draamasta Hamnet, syyllistyy tällä kertaa naurettavuuksiin asti menevään ylinäyttelemiseen, mutta ehkä se on tarkoituskin. Juonen kuljetus on täynnä aukkoja ja välillä kerronta yliampuvuudesta huolimatta laahaa. Kaikesta huolimatta The Bride! on ihan hauska ja kaoottinen elokuva näinä epävakaina aikoina.

The Bride! -elokuvan ensi-ilta on 6.3.2026.