One Life on brittiläisen James Hawesin ohjaama elokuva Nicholas Wintonista, joka pelasti toisen maailmansodan alla 1938–39 pakolaislapsia Prahasta Isoon-Britanniaan. Lapset olivat pääasiassa juutalaisia, joiden perheet olivat paenneet natseja Saksasta ja Itävallasta. Winton ryhtyi operaatioon ikään kuin sattumalta mutta oli sittemmin hankkeen keskeisiä henkilöitä Ison-Britannian päässä. Elokuva on saanut nimensä Talmudista löytyvästä ajatuksesta ”se, joka pelastaa yhden elämän, pelastaa koko maaiman”.
Lasten pelastaminen – Kindertransport – oli British Committee for Refugees from Czechoslovakian projekti. Winton ei siis suinkaan ollut yksin lapsia pelastamassa, ja hän saattoi tehdä työtään turvassa toisin kuin Prahassa toimineet komiten jäsenet, joille työ oli vaarallisempaa. Lapsille täytyi hankkia viisumit ja sijoitusperheet Isosta-Britanniasta operaation onnistumiseksi. Wintonin äidilläkin oli huomattava osa brittiläisten virkamiesten taivuttelussa. Harvat lapsista – ainakaan juutalaisista – enää sodan jälkeen näkivät vanhempiaan tai muita sukulaisiaan, sillä natsit olivat murhanneet heidät.
Nicholas Winton (1909–2015) oli itse saksanjuutalaisten vanhempien lapsi, ja perhe oli emigroitunut Isoon-Britanniaan 1900-luvun alussa. Vanhemmat olivat kääntyneet kristityiksi ja liittyneet Englannin kirkkoon, ja Wintonkin oli kastettu. Wintonin osuus pysyi pitkään suurelta yleisöltä tuntemattomana, kunnes hänen saavutuksensa tehtiin 1988 tunnetuksi tv:n suositussa That’s Life -ohjelmassa, jonka tekijät saivat tietää toisen käden kautta Wintonin toiminnasta.
Winton kutsuttiin ohjelman vieraaksi kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla hän tapasi ohjelmassa eräitä hänen pelastamiaan lapsia. Toisella kerralla hänen yllätyksekseen paikalla oli lähes 30 pelastettua, ja loput yleisöstä oli näiden lapsia tai lapsenlapsia. Elokuvassa näitä ohjelmia kuvaavissa jaksoissa oli ekstroina useita pelastettujen jälkeläisiä. Tapaamiset olivat varmasti liikuttavia, ja elokuvastakin tunne onnistutaan välittämään vahvasti.
Hawesin elokuva kuvaa vuorotellen nuoren Wintonin ja hänen kumppaniensa toimintaa Prahassa ja Isossa-Britanniassa ja vanhan Wintonin mietintää, mitä tehdä vanhojen asiakirjojen ja muistojen kanssa. Vanhaa Wintonia näyttelevä Anthony Hopkins pestattiin elokuvan Wintonin tyttären toivomuksesta. Hän on osassaan erinomainen.
Kuningatar Elisabethin 2003 ritariksi lyömä Winton on saanut useita tunnustuksia niin Isossa-Britanniassa kuin Tshekissä. Hänen kunniakseen on nimetty eräs tshekkiläisten astronomien löytämä planeetta. Häntä on Britanniassa kutsuttu Britannian Schindleriksi, mikä ei tosin kovin hyvin sovi Wintoniin, koska hän ei ollut natsi toisin kuin Schindler.
Yksi hänen pelastamistaan lapsista oli Karel Reisz, tuleva elokuvaohjaaja, jonka töihin kuuluivat muun muassa Saturday Night and Sunday Morning ja French Lieutenant’s Woman.
Elokuvassa on kohtaus, jossa vanha Nicholas Winton lounastaa ystävänsä Martin Blaken kanssa. Blakea näyttelee Jonathan Pryce. Tapaaminen tuo elävästi mieleen elokuvan Kaksi paavia, jossa Hopkins näytteli paavi Benedictus XVI:tä ja Pryce puolestaan Franciscusta. Hopkinsilla toistuu myös yksi maneeri, joka näkyi jo paavielokuvassa: lyhyt vihellys uloshengittäessä.
Amerikkalainen holokaustielokuvien asiantuntija Rich Brownstein on luokitellut holokaustia kuvaavat elokuvat neljään pääkategoriaan: uhri, auttaja, selviytyjä ja tekijä. Hawesin elokuva kuuluu näistä selvimmin auttaja-kategoriaan mutta toisaalta myös selviytyjä-elokuviin.
One Life menee parhaillaan elokuvateattereissa.
Katso myös:
Mikko Ketola, Holokaustielokuvien painava tietokirja. Vartija 18.2.2023.
Mikko Ketola, Kaksipa paavia Vatikaanista. Vartija 5.1.2020.