Johdanto Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma totesi vuonna 2015 Vartijalle antamassaan haastattelussa naisten papiksi vihkimisen herättäneen keskustelua Virossa jokaisen arkkipiispanvaalin yhteydessä:
Ingmar Bergmanin (1918 – 2007) elokuvassa Nattvardsgästerna (Winter Light, Talven valoa, 1962) käydään keskustelua kärsimyksestä ja viitataan pariinkin kertaan Kristuksen tuskanhuutoon ristillä.
” Kun ristisaatto liikkuu, jumalanpalvelus on käynnissä. Kun sitten levätään, voidaan jutella muistakin asioista”– Isä Vesa –
Tammi-helmikuun taitteessa on dokumenttielokuvien ystävien ja maailmasta noin muuten vaan kiinnostuneiden aika. Helsingin dokumenttielokuvafestivaali järjestetään 28.1.–3.2.2019.
Traditiotietoisena taiteilijana Ingmar Bergman (1918 – 2007) sijoitti teoksiinsa runsaasti viittauksia omiin ja toisten taideteoksiin sekä pyhiin kirjoituksiin.
Afrikan mantereen mustan alkuperäisväestön elokuvakulttuuri alkoi kukoistaa 1960-luvulla siirtomaavaltioiden irrottaessa kuristusotettaan. Tämä mahdollisti Afrikan maiden itse määritellä ja ilmaista, millaista kuvaa heistä välitetään itselle ja muille. Enää kuvaa Afrikasta eivät välittäneet vain eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset elokuvat karikatyyrimäisine ja naivine kuvauksineen afrikkalaisesta alkuperäisväestöstä. Nämä kuvaukset olivat luonteeltaan holhoavia ja valkoista siirtomaa-aikaa glorifioivia. Oli tullut viimein aika…