Odysseia – erään psykologisen kotiinpaluun kuvaus

Antiikin homeerinen eepos Odysseia on noussut jälleen julkiseen käsittelyyn Christopher Nolanin filmatisoinnin (2026) myötä. Odysseuksen kotiinpaluukertomus on tunnetusti kirvoittanut monia kulttuurisia tulkintoja, joista Nolanin elokuva edustaa kulttuuripsykologista näkökohtaa.

Nolanin teoksista tuttujen tieteiselementtien poissaolo historiallisen eepoksen filmatisoinnissa kysyy, miksi Nolan on valinnut aiemmasta poikkeavan aiheen. Valinta selittyy ennen kaikkea Nolanin psykologisuudella: elokuvissaan hän käsittelee filosofisia ja psykologisia teemoja, ja tekee niin myös uusimmassa elokuvassaan.

Muita tunnettuja Odysseian tulkintoja edustaa Theodor Adornon (1903–1969) ja Max Horkheimerin (1895–1973) sosiologinen käsittely. Frankfurtin koulun sosiologeille Odysseia oli kelpo väline havainnollistamaan heeroksen sosiologiaa: eepos tarjosi mytologisen esityksen sosiaalisen eriarvoisuuden kuvauksesta.

Frankfurtin koulun sosiaalikriittisen analyysin perinnettä jatkoi hiljattain berliiniläistutkija Henrike Kohpeiss. Hän muotoili, että Odysseia toimii mytologisena kuvauksena itsesäilytykseen perustuvan välineellisen tietoisuudentilan saavuttaneelle ihmiselle. Kohpeissin argumentaatiossa on olennaisesti sosiaalikriittinen vire: itsesäilytyksen psykologiset mekanismit johtavat eriarvoisuuteen ja sen ylläpysymiseen.

Itseään tarkasteleva tajuisuus

Kohpeissin analyysi johtaa tarkastelemaan aihetta myös uskonnontutkimuksen kannalta. Mytologioita ja uskontojen syntyä tutkinut Julian Jaynes (1920–1997) otti kantaa homeeriseen runouteen. Jaynes esitti kiistanalaisessa teoriassaan, että ihmisen itsereflektoiva tietoisuus on syntynyt verrattain myöhään – merkkeinään kulttuureista luettavat mytologiat, kuten esimerkiksi Odysseia.

Odysseian rakenteessa huomionarvoista on minäkertojamuotoisuus. Kontrasti tätä varhempaan runouteen todistaa Jaynesin mukaan erilaatuisesta tietoisuudesta runoilijoiden kesken: minämuotoinen kerronta edellyttää reflektiivisyyttä, jota haltioituneella bardilla ei ole. Jaynesin mukaan Odysseia on kuvaus reflektiivisestä eli itsetietoisesta tajunnasta aikana, jolloin tällainen tajunta ei vielä ollut tavanomainen.

Odysseus on oman kokemuksensa kertoja. Eepoksessa hän toimii kertojana ”taaksepäin katsovana profeettana”, joka kerronnallaan tekee todelliseksi tahtoaan. Samaa kykyä ei ole Odysseuksen miehistöllä, jonka rooli on epäitsenäisellä tavalla toteuttaa Odysseuksen suunnitelmaa. Kohpeiss antaa roolitukselle sosiologisen tulkinnan: miehistön alisteisuus heijastuu päähenkilön valta-asemaan ja toimijuuden mahdollisuuksiin.

Itsereflektoiva tietoisuus edellyttää Jaynesin mukaan käsitteellisen vertauskuvallisuuden tajua. Ilman käsitystä kielen vertauskuvallisuudesta välittömästä hetkestä irrottautuva kerronta ei onnistu. Tällä tavoin Jaynes perustelee näkemystään tietoisuuden synnystä: kirjallisuudessa esiintyvä minämuotoinen kerronnallisuus on merkki vertauskuvallisuuden tajun puhkeamisesta esille.

Elämys ja kokemus

Kohpeiss rakentaa Odysseus-analyysiaan Walter Benjaminin (1892–1940) fenomenologian varaan. Avainkäsitepari Erlebnis ja Erfahrung soveltuu Odysseuksen ilmentämän itsetietoisen kekseliäisyyden (cunning) hahmottamiseen. Päähenkilö kykeni välttämään seireenien kutsun käytännölliset ja välittömät seuraukset, mutta sai nauttia kutsun etäännytetystä aistisisällöstä, joka ei edellyttänyt antautumista kokemuksen liikkeellepanevalle vaikutukselle.

Etäännytetty esteettinen kokemus ilman toimintayllykkeeseen vastaamista on Kohpeissille kuvaus elämyksestä (Erlebnis), johon on psykologisesti varaa sillä, joka on onnistunut kokoamaan elämänvoimaa vastikkeetta. Vastaavasti elämyksellisesti köyhällä on mahdollisuus ainoastaan välittömään kokemukseen (Erfahrung). Köyhä on kokemuksensa armoilla – parhaassakin tapauksessa kyeten välttämään sen animoivat seuraukset ilman kohottavaa elämyksellisyyttä. Benjaminin fenomenologinen erottelu heijastuu Kohpeissilla sosiologista todellisuutta tuottavaksi jäsennykseksi.

Kohpeissin elämysköyhyys rinnastuu vuorisaarnan sosiaalietiikkaan, hengessään köyhien autuuteen. Kristinuskon sosiaalinen eetos muodostuukin vähäosaisten välittömän toimijuuden arvostamiselle. Sen fenomenologinen vastinpari on epäheerosmainen välittömälle kokemukselle antautuminen, josta omin käsitteineen Nietzsche (1844–1900) kirjoitti.

Välitön ja reflektoimaton tajunta muodostaa tällä tavoin vastapoolin itsetietoiselle tajunnalle. Itsetietoinen, yksilön selviämistä rationaalisesti edistävä tajunta on muodostanut läntisten yhteiskuntien järjestystä ja peruseetosta, kuten Kohpeiss huomauttaa. Yksilön välittömästä, affektiivisesta sosiaalisesta ympäristöstään erottavan laskelmoivan tajunnan keskeispiirre on syyllisyys, jota kollektiivisesti lievittämään joidenkin näkemysten mukaan kirkkoa yhteiskunnallisesti tarvitaan.

Psykologinen kotiinpaluu

Nolanin Odysseian keskeisenä teemana katsojalle välittyykin syyllisyys. Itsetietoinen heeros on syyllinen: itsen säilyttäminen toisen kustannuksella tuottaa tuntoisuuden epäsuhdasta saadun ja annetun välillä, psykologisen perustan sosiaaliselle eriarvoisuudelle. Heerokselle itsetietoinen kekseliäisyys on psykologisen kotiinpaluun väline, kuten Kohpeiss kirjoittaa Odysseuksesta.

Kysymykseksi jää, millaiseen kotiin sankari palaa: onko koti laskelmoivan homo economicuksen varjeltujen resurssien kokoelma? Jaynesin käsitys itsetietoisesta tajunnasta vaikuttaa tässä luennassa olevan nimenomaan näkemys varhaisesta taloudellisen hyötyajattelijan tajunnasta.

Vaihtoehtoisiakin käsityksiä kulttuurihistoria tuntee. Viime vuosisadalla vaikuttaneen Georges Bataillen(1897–1962) sekulaari tuhlauksen mystiikka on – sekulaariudestaan huolimatta – yksi ilmennys kristillisperäiselle hengellisyydelle eli kokemuksenalalle, joka ei perustu itsesäilytykseen, vaan köyhyydelle hengessä – välittömän kokemustodellisuuden arvostamiselle.

Aineisto

Adorno, Theodor & Horkheimer, Max 2002 (uud.). Dialectic of Enlightenment. Stanford University Press.

Bataille, Georges 1989 (uud.). Theory of Religion. Zone Books.

Benjamin, Walter 1936. Der Erzähler. Betrachtungen zum Werk Nikolai Lesskows. De Gruyter.

Bergson, Henry 2022 (uud). Creative evolution. Taylor & Francis.

Jaynes, Julian 1975. The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind. Houghton Mifflin.

Kohpeiss, Henrike 2025. Bourgeois Coldness. Divided Publishing.

Nolan, Christopher 2026. The Odyssey. Universal Pictures & Syncopy Inc.

Schlegel, 1991 (uud.) Der Historiker als Rückwarts gekehrter Prophet: Aufsätze und Vorlesungen zur Literatur. Reclam Verlag.

Artikkelikuvassa Odysseus roomalaisessa mosaiikissa. Kuva: Anonymous mosaic artist from late Roman Spain, active during the late 4th-5th centuries AD, Public domain, via Wikimedia Commons.