Ismo Pellikka oppi lukemaan 4-vuotiaana ja lukee edelleen ammatikseen, johon sisältyy myös luetuista kirjoista kertominen Itä-Suomen yliopistossa.
Jos viimeisin oma pohdinta historiantutkimuksen tarpeellisuudesta, olemuksesta ja luonteesta ajoittuu omaan kouluaikaan, tämä kirja saattaa palauttaa todellisuuteen. Biografinen historiantutkimus pääsi pannasta Pohjoismaissa vasta vuosituhannen vaihteessa.
”Köyhyys keskittyi – – Kamppiin ja Ruoholahteen”. Tänään on toisin. Moni asia on silti säilynyt ennallaan helsinkiläisessä todellisuudessa pitkälti yli sadan vuoden ajan.
”Mitä minä olen tehnyt, kun olen saanut arvosteltavakseni tämän kirjan? Systemaattinen johdatus rakkauskäsitteeseen? Luterilainen rakkausmääritelmä? Keskustelu rakkaudesta teologianhistoriassa? Rakkaus länsimaisen filosofian historiassa? Tuskin mikään käsikirja?”
Taustaa: tämä on Stephen Fryn muistelmien kolmas osa ja ensimmäinen tutustumiseni Stephen Fryn kirjoihin. Muistelmien kaksi aikaisempaa osaa ovat nimiltään ”Virtahepo” ja ”Koppava kloppi”. Kronikka-sana tämän osan alkukielisessä otsikossa (”The Fry Chronicles”) antaa ymmärtää, että odotettavissa on jonkinlainen ajassa loogisesti ja vuodesta toiseen etenevä omaelämäkerta.
”Lukija aamujunassa” on novelistina tunnetun Jean-Paul Didierlaurentin esikoisromaani, joka myytiin 20 maahan jo ennen ilmestymistään. Se on kirja kirjoista, kielestä ja kielen käytöstä, kirjoittamisesta ja ystävyydestä.