Suuruudenhullu Turkki -kirjan kansi. Kuva: Into Kustannus.
Asetelma on mielenkiintoinen: Turkkiin maahantulokiellon saanut tutkija ja toimittaja VTT Kristiina Koivunen katsoi Turkin asemaa, politiikkaa menneisyyttä ja nykyhetkeä Pohjois-Irakista käsin, ikään kuin kauempaa. Sieltä näkeekin hyvin.
Voiko Turkki ajautua samanlaiseen tilaan kuin hajoamassa olevat Irak ja Syyria ja jo hajonnut Jugoslavia? Voiko Turkki hajota useaan osaan? Vai käykö päinvastoin: ”yksi maa, kansa, kieli, kulttuuri ja uskonto (eli sunni-islamilaisuus)”?
Kristiina Koivunen etsii kirjassaan vastausta näihin kysymyksiin. Niiden löytäminen edellyttää lukijan kuljettamista islamin syntyvaiheissa, ottomaani-imperiumin nousussa ja tuhossa, kylmässä sodassa ja öljyn lämmössä, arabikeväässä ja -talvessa, tuskallisessa kurdikysymyksessä sekä Isisin kalifaatissa. Muun muassa.
Kristiina Koivusen matkassa ei ole tylsää. Tätä kirjaa lukee kuin mukaansatempaavinta dekkaria. Ratkaisua ei kylläkään löydy.
Vuonna 1916 solmittu Sykes-Picot-sopimus synnytti kaksi keinotekoista valtiota, Syyrian ja Irakin. Kumpaankin niistä koottiin keskenään eripuraisia kansoja, ja rajoja vetäistiin monien kansojen asuinalueiden poikki. Sekasortoa täydennettiin nostamalla valtaan diktaattoreita vailla aikomusta kehittää demokratiaa, monikulttuurisesta demokratiasta puhumattakaan.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britannia ja Ranska sovelsivat hajota ja hallitse -doktriinia pirstomalla Lähi-Idän siten, että sinne kehittyi konflikteille altis ilmapiiri.
Islamilainen maailma on sisäisesti hajanainen, liittolaissuhteita voi syntyä – mutta myös päättyä – hyvin nopeasti. Pehmoislamistit teettävät likaisen työn jihadistijärjestöillä, mutta jälkimmäiset ovat taas ehdottomasti länsivastaisia edellisten toimiessa yhteistyössä USA:n ja Israelin kanssa. Molemmat ovat epädemokraattisia.
Demokratiaan johtavaa renessanssia ei ole näkyvissä Lähi-Idässä. Sellaisesta taloudellisesta kehityksestä, joka käynnisti eurooppalaisen renessanssin, ei näy mitään merkkejä. Se edellyttäisi myös politiikan ja uskonnon erottamista toisistaan. Osassa islamilaista maailmaa ne kuuluvat tiukasti yhteen.
Kirjan keskushenkilön aseman saa Recep Tayyip Erdogan. Mitä hänen politiikastaan seuraa – Turkin laajeneminen, islamilaistuminen, uusi ottomaani-imperiumi?
Lähi-Idän suurimmassa hajoamisvaarassa ovat olleet yksinvaltaisimpien diktaattorien johtamat maat: Syyria, Irak, Libya. Niiden pirstoutuminen alkoi heti diktaattorinsa otteen heikentyessä. Miten käy Turkin Erdoganin kahmiessa itselleen yhä enemmän valtaa?
Turkin ja Isisin suhde on ratkaiseva tekijä. Sen rinnalla kysymys Turkin EU-jäsenyydestä tuntuu aika marginaaliselta.
Selkeän kokonaiskuvan sijasta media esittää pirstaloitunutta tietoa. Tämä kirja auttaa hahmottamaan kokonaisuutta, ja se on erinomainen, välttämätönkin teos tämän päivän Levantin ja Lähi-Idän tilanteen ymmärtämiseksi.
Olkaamme ylpeitä siitä, että meillä on tutkijoita ja toimittajia, joiden työt auttavat ymmärtämään menneisyyttä ja sitä kautta nykyaikaa.
