”Mitä minä olen tehnyt, kun olen saanut arvosteltavakseni tämän kirjan? Systemaattinen johdatus rakkauskäsitteeseen? Luterilainen rakkausmääritelmä? Keskustelu rakkaudesta teologianhistoriassa? Rakkaus länsimaisen filosofian historiassa? Tuskin mikään käsikirja?”
Nämä ovat arvostelijan ensireaktiot. Sitten hän avaa teoksen.
Ensireaktiot veivät harhaan. Martti Lindqvist kirjoitti aikoinaan ”Pienen kirjan rakkaudesta”. Nyt on ehkä käsillä ”Suuri kirja” samasta aiheesta.
Se on rakkautta koskeva puheenvuoro, joka perustuu aatehistoriaan ja uskonnontutkimukseen. Kirjoittajan keskustelukumppanit on valittu tarkoin: mestari Kong (Kungfutse), Axel Honneth, Emmanuel Levinas, Marsilio Ficino, Sören Kierkegaard ja useat muut.
Kirja rakentuu tarinoiden ja omakohtaisuuden varaan ”filosofia elämäntapana” -tyyliin. Siksi sitä pitääkin lukea reflektoiden, hitaasti, useaan kertaan. Lukija ei pääse ihan helpolla. Kirja houkuttelee, tai oikeastaan pakottaa, sijoittamaan oman itsen rakkauden kartalle. Tämä ei ole vain kirja rakkaudesta, vaan rakkauden kartta, jonka ääriviivat voi kirjan perusteella piirtää vaikka näin: alussa on rakkaus – koskaan ei ole liian myöhäistä oppia rakastamaan ja tulla rakastetuksi – on erilaisia rakkauden näyttämöitä, jotka ovat erilaisia elämänkaaren eri kohdissa – ihmismieli koostuu koko elämänkaaren varrella saaduista vaikutteista.
Lukija lukekoon ja piirtäköön omansa.
Kirjan rakenne auttaa. Useimpien lukujen alussa on omakohtainen johdantokertomus, ”persoona”. Sitä seuraa ”asia”, esimerkiksi ”Toisen kunnioittaminen”, ”Mitä on eros?”, ”Rakkauden ehdot” tai ”Hyvin suuret ominaisuudet”.
Puheenvuoro sisältää myös aatehistorian pohjalta nousevia, perusteltuja kannanottoja parisuhdekeskusteluun. Mitä seuraa siitä, että avioliittoa ei määrittelisikään kahden sukupuolen lisääntymissuhde, vaan kahden ihmisen tahto, itsensä antaminen ja kumppanuus? Ja mitä ”kumppanuus” sisältää? Mitä on itsemääräämisoikeus?
Samalla kertaa sekä viisas että kiusallinen kirja, joka pakottaa ajattelemaan. Muitakin kuin itseä.
”Kurottautumisena kohti kauneutta, pyrkimyksenä Älyyn ja Kosketukseen rakkaus näyttäytyy sopusointuna ja ihmisen kehittymisenä kohti yleviä päämääriä.”
Arvioitu teos:
Risto Saarinen: Oppi rakkaudesta. Gaudeamus 2015. 200 s.