Vartiotornin varjossa -teoksen kansi. Kuva: Atena Kustannus.
Tämän kirjan lokeroiminen johonkin genreen on hankalaa. Tieteellinen tutkimus se ei ole. Ei se ole raporttikaan, kartoitus se ei myöskään ole, esseeksi liian pitkä ja perusteellinen, ei siitä ole romaaniksi. Dekkarin eräät tuntomerkit täyttyvät. George Orwellin ”1984” on sukulaisteos. Sisältö on veret seisauttava.
Aila Ruoho on kirjoittanut hengellisestä väkivallasta ennenkin. Tässä teoksessa aiheena ovat Jehovan todistajista irtautuneiden kohtaamat ongelmat. Aineistoa on kiitettävästi; 64 haastateltavaa, joilla on tai on ollut jonkinlainen kosketuspinta todistajuuteen.
Erittäin monet viisaasti valitut haastattelusitaatit puhuvat puolestaan, niin sanotun karttamisen (järjestöstä erotettuun tai eronneeseen ei saa pitää yhteyttä) herättämät tunteet, vaikutukset, ajatukset ja jopa sen joissakin järjestöstä irtautuneissa aiheuttanut itsetuhoisuus otetaan tarkasteluun ja saatetaan lukijoiden arvioitaviksi.
Aktiivisilta Jehovan todistajilta tutkija ei saanut kommentteja asiasta. Lukija vaipunee syviin mietteisiin.
Mikä tahansa yhteisö, uskonnolliseksi itsensä määritteleväkin yhteisö, voi olla tuhoava ja väkivaltainen. Hengellisen väkivallan ydinkysymyksiä ovat hengellinen pahuus ja hengellinen hyvyys ja ennen kaikkea niiden välinen raja. Hyvyyden nimessä tehdään runsaasti pahaa, toki muuallakin kuin uskonnollisissa liikkeissä ja yhteisöissä.
Jokaisen yhteisön olisi annettava jäsenelleen oikeus ja mahdollisuus omiin toiveisiin, tunteisiin, odotuksiin ja ajatteluun.
Tuhoisien ja väkivaltaistenkin yhteisöjen jäsenet ovat liikkeellä vahvasti omaan asiaansa uskoen.
Kaikesta tästä Aila Ruohon kirja antaa poikkeuksellisen paljon tietoa, kokemuksia ja lukijalleen harvinaisen hyvän näköalapaikan. Emme saa olla välinpitämättömiä, jos uskonnon nimissä loukataan ihmisiä ja heidän oikeuksiaan.
Arvioitu teos:
Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Atena Kustannus Oy. 438 s.
