Vartijan valitsemat kirjoittajat arvioivat erilaisia kulttuurielämyksiä: kirjoja, elokuvia, teatteria, musiikkai ja taidetta. Tutustu ja innostu!
Valkokankaalla heitetään katsojalle mielenkiintoinen ja moderni kysymys, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin tytär Kristiina – hallitsijaksi syntymästään saakka kasvatettu – joutuu syvään koko olemista koskevaan ristiriitaan. Hän muotoilee ongelmansa tähän tapaan: Onko minun unohdettava kaikki se, mitä olen oppinut ja joka teki minusta minut, jotta voisin tulla siksi, mitä haluan olla?
Jos viimeisin oma pohdinta historiantutkimuksen tarpeellisuudesta, olemuksesta ja luonteesta ajoittuu omaan kouluaikaan, tämä kirja saattaa palauttaa todellisuuteen. Biografinen historiantutkimus pääsi pannasta Pohjoismaissa vasta vuosituhannen vaihteessa.
Menneiden aikojen uskonnollisesta monologista on viime vuosikymmeninä pyritty siirtymään uskontodialogiin. Aidossa, hermeneuttisessa dialogissa kumpikin osapuoli myöntää, että sillä ei ole hallussaan lopullista totuutta; miksi muuten edes ryhtyä dialogiin? Siksi osapuolilla on mahdollisuus myös oppia jotain toiselta.
Toukokuussa 2015 Wienin katujen varsilla nähtiin lukuisia moderneja kopioita Gustav Klimtin vuonna 1907 maalaamasta juutalaisen Adele Bloch-Bauerin kuuluisasta muotokuvasta. Suurta Life Ball -juhlaa varten taulun kuvasi uusiksi valokuvaaja Ellen von Unwerth.
Kesä 1944, jolloin niin paljon muuttui Virossa. Sodan aikana oli virolaisia miehiä niin Neuvostoliiton kuin Saksankin joukoissa. Neuvostoliitto oli miehittänyt Viron vuonna 1939 ja vuonna 1918 itsenäistyneestä maasta tuli neuvostotasavalta. Natsi-Saksa miehitti maan 1941.
Sain vihdoin luettua (yleisestä huonosta lukuinnostani huolimatta) Pauliina Rauhalan kirjan Taivaslaulu ja kävin katsomassa myös siitä tehdyn teatteriesityksen. Matka romaanin sokkeloihin kirjan ja esityksen kautta oli minulle raskas ja ahdistava.