Noitavainot? Eipä kuulosta äkkiseltään erityisen ajankohtaiselta elokuvan aiheelta. Mutta kun Saara Cantellin Tulen morsian -elokuvaa katsoo, tulee toisiin ajatuksiin noitavainojen historiaan jäämisestä.
Eikö sen kaltainen asennoituminen näy selvästi monissa harhaisissa nettikeskusteluissa, kaiken maailman salaliittoteorioissa ja innossa leimata aatteellinen vastustaja tai esimerkiksi maahanmuuttaja pahantahtoiseksi iljetykseksi? Ei siitä ole kuin muutama viikko, kun Yhdysvalloissa presidenttiehdokas väitti kilpailijaansa paholaiseksi.
Noitavainot koskettivat luterilaista Suomea, kun Ahvenanmaalla vuonna 1666 vangittiin 16 naista epäiltynä liitosta paholaisen kanssa. Seitsemän heistä tuomittiin kuolemaan. Teko jätti syvät jäljet saarten asukkaisiin.
Cantellin elokuvan päähenkilö on nuori Anna (Tuulia Eloranta), joka luottaa uneensa ja rakastuu naimisissa olevaan mieheen, kalastaja Eliakseen (Lauri Tanskanen). Määrätietoinen ja mustasukkainen tyttö ilmiantaa Eliaksen vaimon Rakelin (Elin Pettersdottir) noitana.
Kalastaja Elias (Lauri Tanskanen) ei voi vastustaa nuoren Annan intohimoa.
Annan hahmo on hyvin moderni: 16-vuotias nuori nainen ei tunteilleen lupia kysele vaan toimii ja käyttää uutta seksuaalista valtaansa. Muut tehköön, mitä osaavat, hän tekee mitä tahtoo. Annan ystävätär on kokonaan toista maata: hänelle käy vallan hyvin vanhempien suunnittelema tulevaisuus.
Anna on voimakas ja ajattelematon, mutta kun hänen ilmiantonsa seuraukset alkavat näkyä, hän kasvaa ihmisenä ja hänessä kypsyvät katumus ja sovituksen tahto. Rakelin luonteen ja moraalin suuruus paljastuu vasta vähitellen ja erityisesti elokuvan lopussa.
Ahvenanmaalla oikeutta jakaa uusi Tartossa koulutettu ja tieteen erehtymättömyyteen uskova kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper). Hänen tehtävänsä on puhdistaa Ahvenanmaa vanhoista pakanallisista tavoista. Hän myös antaa käyttää kuulusteluissa kidutusta. Tunnustuksia aletaankin saada, kun peukaloruuvia tarpeeksi väännetään. Kaikki pyritään tietysti tekemään sääntöjen mukaan totuuden selville saamiseksi, ei mielivallan vuoksi. Asia on vakava, sillä uskonnollinen sooloilu on majesteettirikos.
Mielivalta näkyy tuomaria enemmän kirkkoherra Bryniel Kjelleniuksen (Claes Malmberg) roolihahmon teoissa, kun hän jakaa seurakuntansa nuorille naisille ”siunauksiaan”. Niiden vastaanottaja on oikeudellisesti hyvin heikoilla.
Mielenkiintoista on, että Ruotsin valtakunnanlaissa kidutus periaatteessa kiellettiin eikä valtakunnan oikeuslaitos tuntenut taikuutta juuri lainkaan ennen 1660-lukua. Ahvenanmaan oikeudenkäynnit kuitenkin sysäsivät noitahysterian liikkeelle. Vainojen aikana 1600-luvulla kidutuksesta tuli osa tutkintaa, jota hoitivat hovioikeudet ja erikseen pystytetyt noitakomiteat. Pohjois-Ruotsin vainoissa oli syytettynä myös lapsia, joiden vanhempiakin uhkailtiin.
Tulen morsiamessa ajattelematon nuori Anna (Tuulia Eloranta) kasvaa vastuulliseen aikuisuuteen.
Noitavainoissa ei niinkään ollut kyse noitien vainosta. Syyttäjiksi nousivat ihmiset, jotka pitivät itseään noitien vainoamina. Oli näet olemassa myös hyvään pyrkivää taikuutta, johon oli tarpeen mukaan totuttu turvautumaan.
Aikaisemmin syytteet taikuudesta ja noituudesta olivat saaneet alkunsa papiston tarkastuksista, ja tuomio saattoi olla esimerkiksi karkotus. Niin alkuun Tulen morsiamessakin – kunnes lain ote kiristyy.
Uskonpuhdistuksen jälkeen valtiosta tuli uskonnon puhtauden takaaja ja kirkon kurinpidollinen valta pieneni. Samalla varmistettiin, että mahdolliset sakot kuuluivat kruunulle kirkon sijaan.
Euroopassa puhjenneita noitavainoja on selitetty hallinnon, politiikan ja oikeuslaitoksen kehityksellä sekä ihmisten välisillä taloudellisilla ja sosiaalisilla ristiriidoilla. Aikaisemmin taikuus ja osittain noituuskin oli kuulunut kirkon tuomiovaltaan ja maallinen tuomiovalta oli tunnustanut kirkon määräykset. Kirkolla oli myös ollut omat kurinpitomenetelmänsä. Kun oikeuslaitosta tehostettiin, ihmisten väliset ristiriidat tulivat aikaisempaa useammin oikeuslaitosten käsittelyyn. Toisaalta katovuodet, sodat ja liikakansoitus lisäsivät köyhyyttä. Rahatalouden kehitys ja lisääntyvä kaupankäynti kasvattivat joidenkin rikkautta, mikä katkeroitti köyhiä. Katkeruutta päästiin purkamaan ilmiannoissa ja noitaoikeudenkäynneissä.
Yhtymäkohtia omaan aikaamme on helposti löydettävissä. Katkeruus ja syrjään jäämisen tunne voivat yhä purkautua yllättävillä tavoilla.
Arvioitu elokuva:
Tulen morsian. Ohjaus Saara Cantell. Elokuvateattereissa 9.9. alkaen.
Artikkelikuvassa Anna (Tuulia Eloranta, kesk.) joutuu valitsemaan totuuden ja valheen välillä.
