Kaunis keski-ikäinen nainen, Julieta, pakkaa Madridissa tavaroitaan. Tarkoitus on muuttaa uuden miesystävän (Darío Grandinetti) matkassa Espanjasta Portugaliin.
Pakkaus ei tosin näytä alun alkaenkaan kovin tarmokkaalta, ja kun nainen tapaa yllättäen kadulla tyttärensä Antían ystävättären, se loppuu kokonaan. Hän ei lähdekään mihinkään.
Mies on lievästi sanoen yllättynyt ja ihmeissään, mutta selityksiä ei tule.
Pedro Almodóvarin uusin Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa ensi-iltansa saanut Julieta on tarina äidistä ja tyttärestä, syyllisyydestä ja mahdollisesta sovituksesta, suuresta surusta, ihmisten yllätyksellisistä teoista, elämän sattumanvaraisesta kauneudesta ja siihen samanaikaisesti kutoutuvasta kuolemasta. Ja kaikki tämä tarjoillaan ehkä hiukan itseironisesti hymyillen.
Elokuva lähtee kulkemaan eri aikatasoissa, kun Julieta päättää kohdata yksin menneisyytensä. Hän alkaa kirjoittaa poissaolevalle aikuiselle tyttärelleen ja kertoo, kuinka hän nuorena tapasi junassa Antían isän Xoanin (Daniel Grao). Erään junamatkustajan itsemurhan todistaminen roihautti aikoinaan nuorten intohimot täyteen paloon.
Nuoren Julietan roolissa nähdään Adriana Ugarte, vanhempana taas Emma Suaréz. Tunteensa (ja elämänsä) hyvin kätkevää Antíaa näyttelevät Blanca Parés ja Priscilla Delgado.
Isä Xoan on kuollut jo aikaisemmin Antían ollessa pikkutyttö. Sen jälkeen tytär on tukenut alkuun hyvin masentunutta Julietaa parhaansa mukaan. Kun tytär täyttää 18 vuotta, hän pudottaa pommin äitinsä elämään jättämällä tämän täydellisesti ja ilman selityksiä.
Julieta tietää, että ihmisen voi hylätä niin monella tavalla.
Kaikki melodraaman ainekset äidin vuosien tuskasta ja tyttären etsinnästä voisivat olla käsillä, ellei tekijä olisi niin hyvä kuin on. Almodóvarin sydän on perinteisesti ollut avara ihmisten ja erityisesti naisten vahvoille tunteille. Aikaisemmista elokuvista tuttu kolmen ihmisen rakkauden triangeli nähdään tässäkin työssä.
Julieta ei ole Almodóvarin parhaita ja tunteeseen käyvimpiä töitä, mutta sympaattinen se on ja kaunista katsottavaa. Koko elokuvan läpi kulkee hellävarainen myötätunto, joka ei mestaroi eikä selittele. Ihmiset vain tekevät ratkaisujaan, joskus nopeasti, usein itselleenkin yllätyksenä. Ehkä he eivät juuri sillä hetkellä voi muuta tehdäkään?
Almodóvarin käsikirjoitus pohjautuu Alice Munron kolmeen novelliin kirjassa Karkulainen: Kertomuksia (Runaway, 2004).
Elokuva sai minut muistamaan taas kerran ihmissuhteiden mutkikkuuden. Elämässä on todella hetkiä, jolloin tuntuu helpoimmalta vain pakata tavaransa ja lähteä juuri sen ihmisen luota, joka merkitsee hyvin paljon. Joskus taas haluaa pysyä erityisen kaukana siitä, jota syvimmiltään niin paljon haluaa. Itsenäisyydelläkin on näissä valinnoissa osansa, eikä sen hinta ole halpa.
Arvioitu elokuva:
Julieta. Ohjaus: Pedro Almodóvar. Elokuvateattereissa 12.8.2016.
Artikkelikuvan pari on Xoan ja Julieta, joiden rakkaus hehkuu vain lyhyen ajan.
