Ryövärien luola

Arvostamani paavi Franciscus sinnittelee vakavien terveysongelmien kanssa. Kunnioitan häntä kristittynä veljenä ja toivon hänelle varjelusta. Annan tunnustusta veli Bergoglion pyrkimykselle edistää uskontojen välistä dialogia ja keskinäistä ymmärrystä. Toivon, että hän ei pahastu, jos syväekumenian hengessä muistelen, että alkanut vuosi on kirkkojemme suhteiden kannalta jälleen ikävä merkkivuosi. Tarkoitan traagista talonpoikaiskapinaa, josta on tänä vuonna kulunut 500 vuotta.

Parin viime vuoden aikana monien erityisesti amerikkalaisten apologia-foorumien aiheissa on toistuvasti esillä katolisen ja protestanttisen maailman mittelö.  Valitettavasti painotuksena on osoittaa toisen osapuolen virheitä. On ilahduttavaa lukea myös muutamia autenttista historiaa kuvaavia podcasteja, jossa syyttelyn sijasta etsitään maltillista ajankuvaa ja tapahtumien ymmärtämistä.

Ahkera katolisen apologian edustaja on Joe Heschmeyer.

Toinen viriili debatoija on Dr Trent Horn.

Kiivas protestantismin ja myös paavi Franciscuksen kriitikko on Dr Taylor Marshall.

Katolisen kirkon tila ja tulevaisuus on koko maailmaa koskeva kohtalon kysymys. Median sisällöistä voi aistia kuohunnan merkkejä. Viime kuukausien aikana vilkas teema on ollut katolisen älymystön kritiikki protestantismin ajatusrakenteita kohtaan, protestantismin virheet ja katoliseen kirkkoon siirtyneiden kertomukset. Moitteen kohteita ovat sola scriptura -periaate ja protestantismin sekavuus, joka ilmenee opin linjakkuutta vartioivan Magisterium-elimen ja paavin kanslian edustaman auktoriteetin puuttumisena. Vihaisten lausumien mukaan protestantismin yksilöllisen ajattelun salliminen tarkoittaa, että kukin voi olla oma paavinsa. Vastakkaisen suunnan kritiikkiä ja siirtymiskertomuksia on mediassa esillä myös.

Ryövärien luola ja tarkastusleima

Toivon palstatilaa protestanttisen ajatusmaailman puolustukselle. Tiedän olevani luupin alla paitsi katolisen podcast-raadin, myös protestantismin sisältä, jossa liberaalin ajattelun tarkastusleima osuu kylkeen. Kun seuraan sanatarkan raamatunluvun teo-järkeilyä, mieleen nousee kertomus, jossa Jeesus protestoi temppelin etupihan rihkamakauppaa (Matt 21:12, Mark 11:15-17).  Kirjoituksissa sanotaan: Minun taloani kutsutaan rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä rosvojen luolan… Eikö pyhissä kirjoituksissa sanota: Minun taloni on kaikkien kansojen rukouspaikka? Te olette kuitenkin tehneet siitä rosvojen luolan!

En osaa ajatella uskonnollista identiteettiä sääntöpohjaisena elämänkehyksenä – siis ajatusten, mielipiteiden ja uskomusten rakennelmana. Sen sijaan eettisen ja moraalisen elämänjärjestyksen mielessä kristillisen maailmankatsomuksen mukainen ohjeistus on mielestäni ihanne, johon arkivaellustamme tulisi verrata. Jos ”scriptura” ymmärretään kaikkeuden laidalta lähetettynä yliluonnollisena viestinä, tämä tulkinta Raamatusta ”Jumalan puheena” tekee arvokkaasta esineestä/teoksesta mielestäni epäjumalan. Se maailmanhistoria, joka johti juutalaisen kulttuurin ja uskonnon syntyyn ja aikanaan Nasaretin opettajan ilmestymiseen on innoittava ja kantava asia. Jeesuksen opetus ja aikanaan hänen puheidensa inspiroima ja Paavalin julistama juutalaisuuden radikaali reformaatio tarkoitti reittiä ulos ympärileikkauksen ja kosher protokollan aitauksesta. Kristinuskon ytimeksi on hyvästä syystä sanottu kultaisen säännön etiikkaa: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Tämä tunnettu ohje löytyy useiden uskonnollisten traditioiden opetuksesta. Se on kristinuskon ja juutalaisuuden yhteistä arvopohjaa.

Tämä sinapin siemen iti ja johti suuren puun kasvuun ja kahden vuosituhannen aikana kolmen kirkkokunnan, kymmenien tuhansien Jeesusta kunnioittavien kirkollisten kuppikuntien seittiin. Lasken islamin synnyn samaan kuvioon.  Jeesuksen nimiin kirjattu kristinuskon kulttuuri on se kehys, johon tunnen kuuluvani. Tämä ihmisten – lähimmäisteni – joukko on todella sekalainen uskonnollisten näkemysten ja ajatustapojen buffetti. Olen taipunut ajattelemaan, että tuo sekalaisuus on luonnollista. En pohdi juuri lainkaan oikein tai väärin uskomisen kysymystä, vaan kyselemisen ja kriittisen ajattelun tarvetta. Pohdin uskontohistoriaa, joka on yhtä kiinnostavaa kuin bio-luonnon hämmästyttävä rikkaus. Juutalaisuuden ja kristinuskon tärkeät dokumentit Tanach, VT, UT, postillat, Tunnustuskirjat ovat arvokkaita ja mielenkiintoisia – historiallisen kehityskulun dokumentteja. Sola scriptura -kiista on osa tätä historiaa, meille samalla tavalla tärkeä kuin Turun linna.

Jeesuksen sanat lain kirjaimen ja yksittäisten jakeiden teologialle ovat ikuisesti tuoreita: Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! (Matt 23:23)

Eva Schubert

Yksi riemastuttava löytö on Kanadassa vaikuttava Eva Schubert. Tunnen hänen Youtube-tuotantoaan, johon törmäsin sattumalta. Valovoimainen kertoja on monitaitaja, laulaja ja lauluntekijä, joka on laajasti perehtynyt kristinuskon historiaan. Tässä Eva Schubert kertoo idän ja lännen kirkkojen repeämästä 1054 – kuin olisi itse paikan päällä. Huikea nainen tekee huolellisen ja tasapuolisen historian taustatyön näiden luentojensa eteen.

Seuraava pieni mutta vangitseva tarina ajalta jolloin viikinkien/normannien vaikutus ulottui Sisiliaan ja Etelä-Italiaan vuosisadalla 1000-1100.

Tarina koskettaa ristiretkiä, Vatikaanin politikkaa ja vallan, rakkauden, loiston ja kristinuskon sekoitusta ajalla, jolloin protestanttinen hajaannus oli vasta tulossa 500 vuotta myöhemmin, idän ja lännen skisma oli juuri tapahtunut ja islamin maailmanvalloitus käynnissä. Suomessa kristinusko oli saapumassa Turun seudulle, ortodoksi-vaikutus ilmeisesti myöskin tunnettavissa idän suunnalta.

Tässä puolestaan mainos talonpoikaissotaa 1525 koskevasta luennosta. Kannattaa etsiä käsiin.

Artikkelikuvassa pamfletti talonpoikaissodan ajoilta. Public domain, via Wikimedia Commons.