Kiistakirjoitus Lähetysseurakunnan apologenetiikasta

Lähetysseurakunta-nimisen kristillisen yhteisön verkkosivuilla on apologia- tai oikeammin apologenetiikka-haara ja siinä kolme osastoa: johdantokirjoitus sekä vuosina 2025 ja 2026 pidettyjen Usko ja Tiede -seminaarien aineistot.

Yleisesti ottaen kysymys on usko/tiede-teemasta ja suppeammin pyrkimyksestä osoittaa luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen (sanatarkka) totuudenmukaisuus. Luterilaiset kirkot eivät ole enää vuosikymmeniin pitäneet näitä tekstejä muina kuin vertauskuvallisina kertomuksina, mutta osa kristityistä pitää näitä Raamatun arvovallan kannalta ehdottomina.

Raamatun käsittäminen tiedollisesti murskaavana kirjana johtaa hengelliseen väkivaltaan, eheytyshoitoihin ja teokraattiseen asennoitumiseen. Se on täysin Jeesuksen opetuksen vastaista. Esityksiin on koottu valtava määrä myös oikeaa tietoa, mutta seos on skientologiaa.

Ennen muita huomioita voin todeta, että nämä uskoa ja tiedettä koskevat näkemykset voisi esittää normaalin tieteellisen tarkastelun keinoin, esimerkiksi tohtorinväitöksinä tai muina tieteen sääntöjen mukaisina tarkasteluina. Miksi näin ei ole tehty? Vaikkapa väitös: vedenpaisumuksen hydrologia.

Toinen yleishuomio esittää, että satoja vuosia kristilliset kirkot olivat kreationistisia ja Raamattua kunnioittavia ja että tieteen kehitykseen on sittemmin tullut tendenssimäinen uskontokritiikki. Ottamatta kantaa eri tutkijoiden henkilökohtaisiin katsomuksiin, tieteen yleinen pyrkimys on ollut ja on totuuden selville saaminen, eivätkä siinä uskonkäsitykset voi olla ohjaava voima. Galilein kohdalla oli käännepiste; omin silmin tehty havainto voitti vallitsevan uskomuksen.

Kolmanneksi tiedettä ja sen osa-alueita moititaan kaikella tavalla vääristellyksi. Näin kaikenkattavaan mitätöintiin voi olla mahdotonta vastata. Toisaalta mitään kunnollisia vastateorioita ei esitetä, eikä niille siis ole todisteitakaan.

Neljänneksi motivaatio näin laajaan tiedekritiikkiin saattaa löytyä niistä Raamattua ja jumalakuvia käsittelevistä kirjoista, joita parina viime vuotena on ilmestynyt useita. Niissähän osoitetaan niin jumalakäsitysten kuin Raamatun tekstien muotoutumisprosessit, eritoten 750–250 vuotta ennen ajanlaskun alkua. (Katso vaikkapa Ville Mäkipellon ja Kari Latvuksen kirjat.) On syntynyt tarve apologialle.

Viidenneksi apologenetiikka nojaa vahvasti ns. teleologiseen Jumala-todistukseen. Sen mukaan maailmankaikkeus ja elämä ovat niin tarkasti rakennettuja ja säädettyjä, että niiden on oltava rakastavan Persoonan = Jumalan tekoa. Vaikkapa tekoälyltä kysyttäessä saa pitkän listan vasta-argumentteja, joita en tässä toista. Sen sijaan kysyn, että mihin Luoja tarvitsee sitä suunnatonta aikamäärää ja sitä valtavaa lähes tyhjää tilaa, joka ympäröi meidän aurinkokuntaamme joka puolelta. Ja mikä on Jumalan idea tämänpuoleisuudesta ja tuonpuoleisuudesta? Keitä testataan ja miksi? Luontevampaa on ajatella, että ihmiset ovat luoneet tuonpuoleisuuden omaksi lohdukseen.

Lopulta, tämänkaltaiseen tieteen sanoja työstävien ja tieteen tuloksia osittaiskäyttävien apologioiden laatimiseen ei olisi edes tarvetta, koska Jumalaan kovasti luottava ei tarvitse edes selitystä tai perusteluja, miten Jumala hoitaa hommansa. Kaikkivaltiaana hän osasi, osaa ja tulee osaamaan kaiken. Kyllä Isä osaa, tuossa merkityksessä.

Muita huomioita

Raamatun tekstien oikeaksi todistamisen tarkkuusvaatimus

 Kun apologioissa lähdetään siitä, että Raamatun tekstit ovat olennaisesti luotettavaa ilmoitustietoa, niin lienee oikeutettua vaatia, että ne ovat sitten täysin oikeita. Kun vaikkapa exodusjoukon suuruudeksi sanotaan 600 000 jalkamiestä, niin lienee oikein päätellä koko kansan olleen noin 2 miljoonaa ihmistä naiset, lapset ja vanhukset mukaan lukien. Tämä taas saattaa koko exoduksen epäuskottavaksi, koska koko Egyptin väkiluku tuona aikana ei ollut lähelläkään noin suuri. Kahden miljoonan ihmisen merenylitys ja vaellus erämaassa olisivat aika vaativia toimia. Vaellusaika 40 vuotta merkitsisi myös satoja tuhansia kuolleita ja syntyneitä tuossa joukossa. Ja ravintoa massiivisia määriä.

Tieteen kokonaiskuva

Tieteelle on ominaista muutama keskeinen periaate:

– tiede on avointa ja itseään korjaavaa; kaikkea on aina oikeus uudelleen tarkastella

– tiede perustuu kokeisiin ja teoriat on voitava osoittaa myös vääriksi

– eri tieteenalat tukevat toisiaan, koska todellisuus on aina vain yksi.

Tähtitieteessä ja geologiassa voidaan tehdä adekvaattisuusolettama: samat prosessit, joita näemme nyt, ovat perustellusti vaikuttaneet ennenkin ja tulevat vaikuttamaan vastakin. Sade kuluttaa maaperää ja kerää erilaisia kerrostumia. Mannerlaatat liikkuvat ja törmäävät ja siten muokkaavat maapalloa, ovat muokanneet ja jatkavat sitä. Himalaja kohoaa edelleen. Afrikan sarvi kuroutuu hiljalleen irti muusta mantereesta. Islanti halkeaa itäiseen ja läntiseen osaan.

Tieteessä on selvitetty useita suuria kokonaisjärjestelmiä: Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Alkeishiukkasten standardimalli. Kasvien fylogeneettinen luokitus (Carl von Linné). Eläinkunnan taksonominen luokittelu (30 pääjaksoa). DNA-sekvensointi. Geologiset aikakaudet (4+10+22 kautta). Lisäksi pitää huomioida mannerlaattojen liikunnat sekä maapallon merkittävät lämpötilavaihtelut. Nämä kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa ja selittävät toisiaan. Myös planeettajärjestelmällä ja maapallon sisäosien liikunnoilla on vaikutuksia maapallon pinnan tapahtumiin. Ihmiskunnan historia puolestaan on monin tavoin sidoksissa siihen, miten elinolot maapallolla ovat muuttuneet.

Tiedettä uudistaakseen ja kritisoidakseen olisi välttämätöntä perehtyä suureen määrään tieteen yleisiä oppeja ja lisäksi valtavaan määrään oman kiinnostuksen kohteen erityisiä tutkimuksia. Pelkän epäilyksen varjon vihjailu ei ole muuta kuin puoskarointia.

Uskomatonta ylimielisyyttä

Johdanto-osassa on kappale, joka osoittaa uskomatonta ylimielisyyttä; lainaan kappaleen kokonaan: ”Luonnontiede ja paleontologia eivät tunne evoluutiota, sillä sen aukot ovat jääneet täyttymättä. Väitteet raamatunhistorian virheellisyydestäkin ovat vailla perusteita. Raamatun tapahtumat on ankkuroitu historiaan saaden tukea mm. historiantutkimuksesta, arkeologiasta ja genetiikasta”. Lisäksi tekstissä juuri edellä esitetään epäilyksiä ajanmääritysmenetelmiä kohtaan.

Maailmankaikkeus on suuri ja vanha

Tämän asiaintilan osoittamiseen riittää peruskoulun antamat tiedot. Kolmiomittaus antaa etäisyyden melko lähellä oleville kohteille. Kun kolmion kannan pituutta lisätään, ensin maapallon läpimitaksi päiväntasaajan kohdalla ja sitten maapallon vuotuisen kiertoradan vastinkohtiin auringon ympärillä, saadaan vaikuttavia etäisyysmittoja. Näistä saadaan avaruusgeometriaa muille planeetoille, lähitähdille ja Linnunradalle. Voidaan havaita, että jotkin avaruuden kohteet ovat todella paljon kauempana kuin toiset. Kun maapallo liikkuu radallaan, lähempänä olevat kohteet muuttavat paikkaansa. Kauimmaiset kohteet, kuten vaikkapa Andromeda, pitävät sijaintinsa. Meille saapuu valoa, joka on kulkenut satoja tuhansia tai miljoonia vuosia. Kolmiomittausgeometria ja valon punasiirtymämittaukset sopivat yhteen. Kaikki nämä mittaukset voidaan tehdä yhä uudestaan.

Tehokkaat välineet kuten Hubble ja Webb sekä tähtien valon spektrianalyysit osoittavat adekvaattisuusperiaatteen pitävän: uusia tähtiä syntyy, uusia planeettajärjestelmien kertymäkiekkoja on olemassa ja vanhoja tähtiä tuhoutuu supernovaräjähdyksinä. Vertaamalla oman aurinkomme säteilyä muiden aurinkojen säteilyyn tiedämme, kuinka kauan aurinkomme on polttanut vetyä heliumiksi ja kuinka paljon vetyä on vielä jäljellä. Aurinko on siten itsessään aikakello.

Lisäksi seuralaisemme Kuu on aikakello. Kuun pinnan regoliittiin imeytyy aurinkotuulesta Helium-3 isotooppia ja sitä on Kuussa runsaasti. Kuu on vastaanottanut aurinkotuulta satoja miljoonia vuosia.

Ydinfysiikasta tiedetään, että raskaita alkuaineita voi syntyä vain ydinreaktioissa. Siksi planeettojen kertymäkiekkojen materiaalin täytyy olla peräisin edeltäneistä tähtisukupolvista ja niiden romahduksista ja räjähdyksistä. Aikakello sekin.

Maailmankaikkeuden ikä, aurinkomme ikä ja oman planeettamme ikä ovat vankasti selvitettyjä.

Evoluutioteoria on turha syntipukki

Evoluutioteoria on ollut esittämisestään lähtien oikea silmätikku, ja sen puutteista ja erehdyksistä on riemuittu monien kristillisten yhteisöjen piirissä. Voi olla, että on riemuittu liian aikaisin. Evoluutioteoria on muun tieteen tapaan kehittyvä ja tarkentuva teoria. Sitä ei ole todistettu ja sitä tuskin koskaan voidaankaan perin juurin selvittää tai todistaa. Miksi se kuitenkin voi olla ja myös lähes varmasti on oikea, johtuu solujen ominaisuuksista. Kasvi- ja eläinsolut ovat periaatteessa hyvin samanlaisia. Erojakin on, koskien mitokondrioita, tumia, ribosomeja ja erilaisia solun toimintaperiaatteita, mutta yleinen samankaltaisuus vallitsee. Kullakin solulla on oma geenistönsä ja keinonsa elää omaa soluelämäänsä omassa ympäristössään. Kehittyminen oman lajiston puitteissa on jopa tavallista ja hyppäys aivan toiseksi lajiksi on periaatteessa mahdollista, vaikkakin sangen epätodennäköistä. Jos Jumala on luonut jokaisen lajin erikseen, on hän käyttänyt samaa solujen ja geenien rakennussarjaa. Eri lajien geenistö ja solujen toiminta eroavat hämmästyttävän vähän toisistaan. Ihmisiä koskevia kokeita voidaan tehdä banaanikärpäsillä.

Evoluutioteoria on keskeneräisyydestään huolimatta tärkeä sparraaja. En yhtään ihmettelisi, jos esimerkiksi ammoin sukupuuttoon kuolleita lajeja herätetään henkiin sekä myöhemmin tekoälyn ja geenisaksien avulla luodaan kokonaan uusia lajeja. En silti tuota toivo, olisi parempi varjella sitä luontoa mikä on.

Luomiskertomus

Luomiskertomus on sen verran väljä kertoelma, että on vähän keinotekoista tarkastella sen todenperäisyyttä. Raamatun alkuluvut (1. Moos 1–10) ovat maan synnyn ja vesien erottamisen suhteen aika epäselviä ja poikkeavat kovasti siitä, miten näemme planeettojen nyt muodostuvan. Ensimmäisten ihmisten liikkeellelähtö yhdestä ihmisparista ja sitten runsastuminen Kainin ja Abelin ja Seetin kautta sisältää ristiriidan poikien vaimojen kohdalla, mutta vielä enemmän siinä, millaisia merkkejä ihmislajien jäännöksistä löytyy satojen tuhansien vuosien perspektiivissä. Sama koskee eläimistöä. Luu- ja kudoslöydöt geneettisesti selvitettyinä eivät tue tällaista elävien olentojen kertakaikkista liikkeellelähtöä, vaan pitkää ja monipolvista kädellishistoriaa (neandertal, denisova…).

Luomiskertomusta käsiteltäessä Apologia ei viitsi kommentoida, miten Luoja loi. Saattoi vain täydestä tyhjästä olemaan? Valosta sentään todetaan, että Jumala pyöräytti maapalloa puoli kierrosta, ja niin yö ja päivä vaihtoivat paikkaa! Myöskään raskaiden alkuaineiden ilmaantumiselle ei sanota reittiä. Tämäkö on tiedettä?

Vedenpaisumus

Sitä vastoin vedenpaisumus on miltei matemaattisen tarkka kuvaus asioista ja siksi kovin altis kritiikille. Adamin ja Nooan väliset sukupolvet luetellaan ja sitten Nooan perheen jälkeinen polveutuminen. Arkki on ihan mahdoton ajatus. Dinosauruslajeja on tunnistettu jo noin 2 000 ja kaikkiaan dinosauruksia lienee ollut noin 20 000 lajia; eivät mahdu arkkiin. Koska dinoja ei koskaan mainita Raamatussa, dinopariskuntia ei siis edes päästetty arkkiin. Miten vettä satamalla voi muodostua maapallon laajuinen vesipatja? Minne metrejä yli Himalajan ulottunut vesi menisi?

Viimeinen jääkausi kuivatti koko Välimeren ja sulamisvaiheessa sitten oli suuria vesikatastrofeja eri puolilla maapalloa, muun muassa Baltian jääjärvi täällä pohjoisessa. Maapallon kansojen keskuudessa tavataan lukemattomia vedenpaisumuskertomuksia, mutta luvut 1. Moos. 6–8 ovat selvästi täysin totuuden vastaisia. Ja se, että nykyiset ihmiset, maaeläimet ja linnut polveutuisivat vain Arkissa säästyneistä pareista, on geneettisesti täysin mahdotonta. Vedenpaisumuskertomus on epätosi ja tarpeeton tarina.

Luvattu maa

Jos kaikki ihmiset olisivat vain Nooan jälkeläisiä, olisivat Luvatussa maassa asuneet kansat olleet Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin lähisukulaisia muutaman sukupolven takaa. Miksi sellainen väestönvaihto Palestiinassa? Ja miksi siellä asuvat kansat oli oikeus vihkiä tuhon omaksi? Kansanmurhaamisen oikeutus?

Upouutta tiedettä

Aineistossa esitelmöijä tekee kehäpäätelmiä tyyliin Raamattu todistaa Jumalan ja Jumala todistaa Raamatun. Lisäksi hän lanseeraa kokonaan uuttaa fysiikkaa. Edellä jo mainittiin maapallon pyöräytys: pysyivätkö vedet kyydissä? Toisessa kohtaa väitetään, että kaukaisten kohteitten valo kuljetettiin muutamassa päivässä näkyviin, yleisen suhteellisuusteorian vastaisesti. Mistä tämäkin anomalia on poimittu? Monesti toistellaan devoluutiota, mikä tarkoittaa, että ihmisten ja eläinten geenit ovat koko ajan rappeutumaan päin. Tässäkin oiva aihe väitöskirjalle.

Kokonaiskuva

Seminaariesitelmät sisältävät monia teräviä ja oikeita huomautuksia, mutta niillä on niin suuri tarve tehdä luomisesta ja vedenpaisumuksesta tiedettä, että ne lopulta sortuvat näennäiskristilliseksi demagogiaksi. Kuten alussa mainittiin, näistä opeista pitäisi laatia väitöskirjoja, alistaa ne tieteelliseen tarkistusprosessiin, puolustaa niitä julkisissa väitöstilaisuuksissa ja siis tehdä avointa tiedettä. Esittely vain valmiiksi tosiuskovaisille ei ole rehellistä vuorovaikutusta. Heti aluksi olisi selvitettävä ”luotettavan ilmoitustiedon käsite”. Miksi se on tietoa ja miksi se on luotettavaa ja kuinka se olisi toistettavissa ja falsifioitavissa?

Artikkelikuvassa on Simo de Mylen maalaus Nooan arkista vuodelta 1570. Kuva: Simon de Myle, Public domain, via Wikimedia Commons.