Parasite voitti monen yllätykseksi – ja eräiden amerikkalaisten rasistien pahennukseksi – parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja vielä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin tämän vuoden palkintojenjaossa. Se on ensimmäinen vieraskielinen elokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut eteläkorealainen Bong Joon-ho. Elokuva on kuvattu Etelä-Koreassa Soulissa ja Jeonjussa.
Elokuva on tunnustuksensa ansainnut. Bong Joon-ho vakuutti ainakin allekirjoittaneen jo Snowpiercer-elokuvallaan, joka valmistui 2013. Siinäkin hän toimi sekä käsikirjoittajana että ohjaajana, vaikka idea tulikin eräästä ranskalaisesta sarjakuvasta. Elokuvan arvio löytyy Vartijan sivuilta. Musta huumori oli valloillaan Snowpiercerissä ja niin se on Parasitessakin.
Elokuvassa on pääosassa kaksi perhettä, köyhät Kimit ja rikkaat Parkit. En selosta juonta pitkälle tai tarkasti, sillä se voisi pilata elokuvan yllättävät käänteet. Parasiitti-sana elokuvan nimenä on tahallisen moniselitteinen. Se ei tällä kertaa kuitenkaan viittaa mihinkään bodysnatcheriin tai muuhunkaan yliluonnolliseen kauhuötökkään vaan ihmisten asemaan ja toimintaan. Mutta ovatko parasiitteja köyhät Kimit vai rikkaat Parkit? Luokkataisteluelokuva tämä ei silti ole.
Sen verran on sentään paljastettava, että perusasetelmana on tapahtumien ketju, jonka tuloksena koko Kimin nelihenkinen perhe on lopulta Parkin perheen palveluksessa. Kyseessä ei ole alistussuhde, vaan näin Kimit haluavatkin. Tieltä saavat väistyä niin Parkien autonkuljettaja kuin heidän taloudenhoitajansakin. Toki saattaa arvata, että loppu ei voi olla kovin onnellinen.
Elokuva tapahtuu lähes kokonaan joko Kimien tai Parkien kotona, mitä nyt välillä ajellaan vähän autolla. Kimit asuvat pienessä kellariasunnossa, jonka maan tasalla olevan ikkunan edessä humalaiset kuseskelevat ravintolasta tullessaan ja jonne voi pöllähtää kaupungin työmiesten levittämä tuholaisten torjunta-aine, jos ikkuna on jäänyt auki. Rankkasateen sattuessa vessanpöntöstä suihkuaa ruskea viemärivesi. Painetta parempien olojen löytymiseen siis on.
Parkit taas asuvat erään arkkitehdin suunnittelemassa modernissa talossa, jonka portaikot ja niissä kulkeminen on tärkeä esteettinen ja psykologinen osa tarinaa.
Entä ne torakat? Hyönteisviittauksia on alusta lähtien. Kimien ruokapöydällä on erinäköistä pientä siivekästä. Kun tuholaistorjunta-ainetta pöllähtää ikkunasta Kimien asuntoon, perhe yskii mutta eivät muuten ole millänsäkään. Parkien taatusti torakattomassa asunnossa Kimit mässäilevät yöllä isäntäperheen herkuilla, kun nämä saapuvat yllättäen minilomalta kotiin. Kimit vilistävät pimeydessä piiloon huonekalujen alle ja varjoihin kuin torakat. Torakat olivat esillä myös Snowpiercerissä, jossa köyhemmälle väelle tarjottiin syötäväksi proteiinipatukoita, joiden aineksina oli käytetty muun muassa torakoita.
Elokuvan näyttelijät ovat erinomaisia. Kimin perheen isää näyttelevä Song Kang-ho oli mukana jo Snowpiercerissä. Rohkenen ennustaa varsinkin Kimin perheen lapsia näytteleville Park So-damille ja Choi Woo-shikille kovaa kysyntää. Odotukset ovat kovat Bong Joon-hon seuraavaa elokuvaa kohtaan.
Arvioitu elokuva: Parasite. Ohjaus ja käsikirjoitus: Bong Joon-ho. Pääosissa: Song Kang-ho, Jang Hye-jin, Park So-dam, Cho Yeo-jeong, Lee Sun-kyun ja Cho Yeo-jeong. Etelä-Korea 2019. Elokuvateattereissa parhaillaan.
Artikkelikuvassa Kimin perheet lapset (Park So-dam ja Cho Yeo-jeong) kuvailevat itseään kellariasuntonsa kylpyhuoneessa, jonka vessanpöntöstä suihkuaa eräässä kohtauksessa lokavesi vaikuttavalla tavalla.