Taideuskoa ja hämärän runoutta: suomalaisia symbolisteja
”Ui merta ne unten, päin utuista rantaa. Niit’ aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.”
”Ui merta ne unten, päin utuista rantaa. Niit’ aallot ne kantaa kuin kuultoa lunten.”
Stoalaisen Khrysippoksen ( n. 280–205 eaa.) kerrotaan erään tarinan mukaan kuolleen nauruun nähtyään humaltuneen aasin. Kuinka todenperäinen tarina sitten lieneekään, hänen suorasukaiset ja ”usein sanoinkuvaamattoman hävyttömät” kirjoituksensa, joissa letkautellaan eläimistä yhtä ja toista hupaisaa, osoittaisivat kuitenkin omalla tavallaan kuolintavan `loogisuuden´. Khrysippoksen huomiot – joita tuskin lienee esitetty aivan vakavissaan – eläimistä tarjosivat oivallisen sytykkeen myöhemmille…
Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, Moskovan patriarkka Kirillin sotaisat ulostulot ovat viime kuukausina pöyristyttäneet monia.
Yläsavolainen maaseutukylä muiden vastaavien maalaiskylien lailla on puolisen vuosisataa sitten ankaran rakennemuutoksen kourissa.
Tänä vuonna täyttävät vuosia kaksi viime vuosisadan merkittävää vampyyrielokuvaan: F.W. Murnaun Nosferatu (1922) sekä Carl Theodor Dreyerin (1889–1968) Vampyr (1932).
Minulta pyydettiin Vartijaan kirjoitusta, jossa kertoisin, miten nuorten pahoinvointi näkyy seurakuntatyössä ja mitä sille seurakunnissa tehdään.