Katolinen kirkko on ainoa perinteinen kristillinen kirkkokunta Suomessa, jonka jäsenmäärä kasvaa tasaisesti, kun taas luterilainen ja ortodoksinen kirkko supistuvat. Ei katolinen kirkko Suomessa silti mikään mahtitekijä ole: jäseniä on runsaat 16 000 eli noin 0,3 prosenttia viiden ja puolen miljoonan väestöstä. Suomi on globaalin katolisen kirkon marginaalia ja periferiaa, jonka voi antaa olla ilman piispaakin monta vuotta. Suomen katolilaisilla ei ole ollut piispaa sen jälkeen, kun Teemu Sippo jäi eläkkeelle 2019. Olisiko tämä puute korjaantumassa kohta?
Katolisen kirkon kasvu on Suomessa pitkälle maahanmuuttajien ansiota, vaikka heistä läheskään kaikki eivät rekisteröidy katolisen kirkon jäseniksi. Katolilaisia on siten Suomessa oikeasti huomattavasti enemmän kuin yllä mainitut 16 000. Kirkko on suhteellisen lyhyessä ajassa muuttunut valtaosin suomen- ja ruotsinkielisestä kirkosta yhteisöksi, jossa puhutaan kymmeniä eri kieliä. Pieni osa kirkon kasvusta tulee muista uskonnollisista yhteisöistä tai aivan uskonnottomistakin taustoista lähtöisin olevista suomalaisista. Kaikki tiet vievät Roomaan kertoo tällaisista suomalaisista.
Omilla nimillään tässä kirjassa esiintyvät kirjoittajat kertovat hyvin avoimesti omista taustoistaan, uskonnollisuudestaan ja epäilyistään. Kirjoittajista naisia on yhdeksän, miehiä kahdeksan, varsin tasainen jakauma siis. Siitä ei ole tietoa, kuvastaako tämä kirkkoon liittyvien sukupuolijakaumaa muutenkin. Joukossa on pari laajemminkin tunnettua nimeä, veli Gabriel ja Timo Soini.
Monilla kirjoittajista on aluksi ollut enemmän tai vähemmän ennakkoluuloja katolisuutta kohtaan. Kasvuympäristö esimerkiksi jonkin luterilaisen herätysliikkeen piirissä on voinut vahvistaa negatiivista suhtautumista. Jokin avainkokemus on kuitenkin muuttanut heidän asennoitumistaan. Se on voinut tulla kirjojen, elokuvien, jonkun merkittävän henkilön kohtaamisen tai vaikkapa katolisessa jumalanpalveluksessa käymisen kautta. Jotkut ovat löytäneet katolisuudesta mielestään puhtaamman tai oikeaoppisemman kristillisyyden muodon kuin luterilaisuudesta. Kirjan tapauskertomukset ovat hyvin erilaisia ja kaikki mielenkiintoisia.
Katoliseen kirkkoon liittyminen ei käy käden käänteessä. Kiinnostuneen täytyy osallistua kuukausia kestävälle niin sanotulle johdantokurssille, jolla käsitellään katolisen uskon keskeisiä käsitteitä. Usein prosessiin liittyy myös kurssilla käsiteltyjen asioiden reflektoiminen jonkun tietyn papin kanssa.
Kirjoittajat kertovat paitsi omasta matkastaan katoliseen kirkkoon myös myöhemmistä vaiheistaan ja kasvamisestaan katolilaisina. Saamme tietää, mikä on ollut heille katolisuudessa erityisen tärkeää ja myös sen, kuka on heidän oma suojeluspyhimyksensä.
Huomionarvoista on se, että tässä kirjassa omasta tiestään kertovien kiinnostusta ei ole juuri laimentanut se, että julkisuudessa maailmanlaajasta katolisesta kirkosta on kerrottu niin paljon negatiivisia uutisia, erityisesti hyväksikäyttöskandaaleista. Saksassa ja monessa muussakin maassa skandaalit ovat johtaneet pettyneiden ihmisten joukkoluopumiseen kirkosta. Suomessa näin ei ole käynyt, mikä voi johtua pelkästään jo siitä, että Suomessa ei toistaiseksi ole tullut julkisuteen hyväksikäyttötapauksia.
Kielen suhteen täytyy vähän valittaa yhdestä seikasta. Termien katolinen, katolilainen ja katolisuus korrekti käyttö on kenelle tahansa vaikeaa. Kirjan teksteissäkin puhutaan epäjohdonmukaisesti välillä katolisuudesta, välillä katolilaisuudesta, ja katolilaista käytetään välillä adjektiivina, välillä substantiivina. Toimittajat olisivat saaneet olla tämän asian suhteen vähän tarkempia ja ottaa onkeensa vaikka Teemu Sipon laatimasta alkusanasta, miten niitä käytetään oikein. Ehkä tämäkin asia pitäisi käsitellä johdantokurssilla!
Kaikki tiet vievät Roomaan on sympaattinen kirja, joka avartaa käsityksiämme suomalaisten katolilaisten uskonnollisuudesta.
Arvioitu teos: Kaikki tiet vievät Roomaan. 17 suomalaisen matka katoliseen kirkkoon. Toim. Tiina Wagner & Kirsti Ellilä. Turku: Hemmingus. 267 s.
